Omatekoisia joululahjoja

Minulle on kunnia-asia tehdä edes muutama joululahja itse, mutta koska aikaa ei taaskaan ollut tarpeeksi, nämä muutamat syntyivät viime hetkillä ennen joulua yön pimeinä tunteina. Ylimmässä kuvassa on vanhan Marimekko-kukkaron uusi tuleminen Tilda-kankaalla päällystettynä. Marimekon vanha kuvio oli niin aikansa elänyt ja tylsä, että tein siihen uuden päällyksen, jonka ompelin ompelukoneella ja kiinnitin käsin kukkaron yläreunaan. Lisäksi tein irrotettavan koristeruusukkeen nauhasta ja napista.

Toisessa kuvassa on pari kangasruusua ja meikkipussi, sitten Simolle tekemäni löröpipo, joita olen jo tehnyt useampia eri perheenjäsenille. Alinna on maailman helpoimmat tossut, joita meillä kuluu paljon. Kuvan tossut ovat tässä minun jaloissani vähän isot, koska ne on tehty miehelle. Ohje sopii myös poropeukaloille ja on pelkistetysti seuraava: 

Luodaan 30 silmukkaa ja kudotaan aina oikein-neuletta suunnilleen tossun puoleenväliin asti. Sen jälkeen jatketaan teräosa joustinneuletta ja vedetään lopussa lanka kärjen silmukoiden läpi niin, että kärki menee suppuun. Sitten ommellaan teräosa, eli tossun päälliosa yhteen ja lopuksi taitetaan kappale kantapään takaa yhteen ja ommellaan kiinni.

Yksinkertaista? Minusta on.



Joulutunnelmaa



Virittelin jouluvaloja sinne tänne; kaappiin, ikkunalle lasipurkkiin jne. Ylimmässä kuvassa on todellinen näpertelyinnostukseni huippusaavutus, eli muovipullon pohjista tehdyt lampun kuvut. Muovipulloja kertyi Juntulan luomutilan mehuista, joille en keksinyt uusiokäyttöä. Koska en raaskinut heittää niitä pois, leikkasin pohjat talteen ja päällystin ne lautasliinoilla ja decoupage-lakalla. Alimmassa kuvassa juuri jouluksi kukkaan puhjenneen sarjanarsissin kukka. Aika voimakkaan huumaava tuoksu, jonka tuulahdellessa Simo ihmetteli, miksi meillä haisee hevosen lanta. En ole ihan samaa mieltä, mutta ainakin tuoksuallergiselle aromi voi olla turhan voimakas.

Katonvalkaisuprojekti

Maalasin painovoimaa uhmaten kattomme joulun alla valkoiseksi. Vähän hankalaa huonekalujen keskellä pitkällä jatkovarrella ja välillä tikapuilla kieppuen. Mutta tulos on valoisa. Seuraavaksi lamput menevät vaihtoon.



Joulukortteja

Elsa teki jälleen tänä jouluna ison kasan joulukortteja.

Tasetteja

Laitoin muutama viikko sitten tasetteja, eli sarjanarsisseja kasvamaan lasipurkkiin. Laitoin kukkasipulit  koristesoraan ja juuria näkyy jo. Ihan jouluksi ei taida ehtiä, vaikka vartta näkyykin jo enemmän kuin tässä viikko sitten otetussa kuvassa. Onneksi orkidean nuppu näyttää siltä, että kohta kukkii.

Mustaa alpakkaa

Musta alpakkavillatakkini on valmis. Napit päällystin itse kankaalla. Kevyt, mutta lämmin aina oikein -neuleena neulottu takki muotoutuu hyvin päälle. Kuvassa on myös kauluri, jonka tein jo aiemmin. Nyt voin taas verhota, kääriä, vuorata ja peittää itseni lämpimiin villoihin, muuten ei tätä talvea kestä. Paitsi että lumisade on kyllä ihanaa. Ja lasten pulkkaleikit ja lumikaupungit sekä lyhdyt ja jääpuikot.

Seuraavaksi villasukkia. Edellinen ja ainoa olikin koulun pakollinen kantapääpainajainen, jonka aion nyt selättää.

Heittopusseja

Tässä lasten tehtailemia omia leluja. Elsa aloitti harrastuksen pari vuotta sitten vaaleanvihreällä hahmolla, joka on ylärivissä vasemmalla. Nyt Leo ja Simokin innostuivat ja Elsa teki myös muutaman uuden. Täytteenä on kuivattuja herneitä. Paremman puutteessa kävivät myös kuivatut pavut ja riisit.

Elsan otuksia ovat valkoinen ja vaaleansininen hahmo. Vaaleansininen tekoturkishahmo esittää pöllöä. Simo halusi tehdä eläinkuosiotuksensa aika äreän näköiseksi ja tarvitsi vähän apua hampaiden ja silmien ompeluun. Loput otukset ovat Leon tekemiä. Kullanvärinen hirviönaama kiilsi niin, että otin siitä myös erillisen kuvan. Elsa ja Leo kirjailivat naaman kuviot itse. Leo teki jopa lehmäkuvion mustat läiskät jokaisen erikseen ompelukoneella.

Näillä leluilla pojat saivat aikaan hyvät leikit ja äiti hykerteli salaa tyytyväisenä. Opit tee-se-itse-leluista ja käpylehmistä eivät ole selvästikään kaikuneet kuuroille korville.

Laattoja ja nuppeja



Tämän syksyn keramiikkainnostukseni on suuntautunut laattojen tekoon. Ajattelin kokeilla laattoja WC:n seinässä ja tein erilaisia laattakokeiluja sitä silmällä pitäen. Sivutuotteena olen muotoillut nuppimallisia vetimiä. Muutama alien- ja otus-mallinen nuppi mahtuu normivetimien joukkoon, mutta vielä en tiedä, mitä näillä vinksahtaneilla nupeilla voisi avata. Ehkä keksin jonkun laatikoston joskus myöhemmin.

Meksikolaista lasia ja keramiikkaa

Meksikolaisesta lasista tehty iso laakea vati oli pyörinyt kaapissa käyttämättömänä hankalan ja ison muotonsa takia. Kun siitä kaiken lisäksi lohkesi pala, ajattelin hyödyntää lasia keramiikassa.

Tein kooltaan vähän yli 40 senttiä leveän laakean keramiikkavadin, jonka lasitin ja asetin sen pohjalle ison palan lasivadin pohjaa. Lasitus onnistui ja vadin pohjaan suli kiiltävä paksu lasikerros. Hieno pinta, josta voi miltei peilata itseään. Enää tulisi keksiä, mihin tämän laittaisin.

Syksyn neuleita

Tässä Elsalle ja Leolle tekemäni myssyt ja Elsan neulekauluri. Myssy on tehty Suuri Käsityö-lehden 8/2010 ohjeen mukaan kaksinkertaisesta Sandnesin Mini Alpakka- ja Kitten Mohair-langoista.

Myssy on hauska vähän löysänmallinen ja Leo onkin tilannut itselleen toisen tumman vihreästä alpakasta ja valkoisesta mohairlangasta. Vaaleanpunainen kauluri on tehty Alpaca Reale-merkkisestä italialaisesta alpakkalangasta. Lankaa jäi vähän yli ja ajattelin pyöräyttää siitäkin jonkinlaisen myssyn.



Kierrätetty tuolin päällinen

Tässä aiemmin kerrottuihin tuoleihin tekemäni tuolin päällinen. Pehmikkeeksi löytyi vanha villahuopa, joka on peräisin jostain 1960-luvulta. Tein näitä useampia erilaisia.



Naamiointia

Halloween-koristeita on ilmaantunut paljon ja niille piti hankkia uusi säilytyslaatikko. Ihan uutta ei kuitenkaan tarvinnut mennä ostamaan, vaan vanha pahvilaatikkorumilus sai uudet kuoret. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin sively decoupage-lakalla ja sitten asetella lahjapaperia pintaan. Samalla tekniikalla olen päällystänyt muutamia pahvilaatikoita käyttäen päällysteenä tapettia.

Sain vihdoin valmiiksi Leon jo elokuussa tilaaman viitan, housut ja paidan. Niiden innoittajana toimi Star Wars, minkä mukaan Leo oli valinnut itse kankaat elokuisella Eurokangas-retkellämme. Hupun piti olla iso, jonka taakse pääsee sopivasti piiloon. Myös Simolle tein viitan vihertävästä sametista. Tallinnan matkaltamme Simo löysi napit ja Leo juuri oikeanlaisen soljen.

Nämä kaavut päällä pojat juhlivat halloweenia koulussa ja kotona. Tiimarin arpimaskeeraussetti auttoi tekemään kasvoihin verta tursuavat haavat.

Tilkkuja

Olen aina rakastanut tilkkutöitä. Niissä vanhoista palasista kootaan jotain uutta, mikä on äärimmäisen kiehtovaa. Tilkkutyöt ovat kokonaan oma taiteenlajinsa erityistekniikoineen, enkä ole koskaan jaksanut perehtyä niihin tarkemmin, mutta nyt tein tämän kokeilun.

Tein valkoiseen Ikean rahiin irtopäällisen vanhasta isoisoäidinaikaisesta käsinkudotusta pellavalakanakankaasta sekä tilkuista. Tilkkuosassa on välissä vanua sekä taustakangas ja lisäksi jokaiseen saumaan tein jälkikäteen vielä käsin tikkaukset.

Minulla on ilmiselvästi meneillään Pieni Talo Preerialla-kausi, tuo lapsuuteni sielunmaisema, jossa paha saa palkkansa, hyvyys kukoistaa ja Michael Landonin lakkatukka ei heilu tuulessa.



Lisää tuoleja

Nyt on tuoliperhe koossa. Kolme omaa vanhaa löytöä ja yksi huuto.netistä kotiutettu (ei näy kuvassa). Halvaksi tuli. Ompelen vielä vähän pehmusteita ja yhden tuolin selkämykseen maalaan sapluunan avulla koristeeksi pienen kruunun. En ole mikään pinnatuoli-fani, mutta tämä oli pakko pelastaa. Alla kuvissa näkyy, millainen rotisko pinnatuoli oli ennen. Hyljeksitty ja yksinäinen. Nyt se on meidän perheemme jäsen. Lisäsin alemmas myös syyslomakuvia Tallinnasta ja piironkijuttuun uuden maatuskakuvan.

Seuraavaksi on vuorossa pianotuolin kuoriminen esiin mustan hilseilevän maalikerroksen alta. Yhdet vanhat ikkunaruudut odottavat myös käsittelyä. Yritys on tehdä niistä kaapit, mutta saa nähdä, koska aika ja inspiraatio riittää.

Syyslomalla Tallinnassa

Perheemme vietti syysloman Tallinnassa viime viikolla. Kolme päivää kolusimme ihania vanhan kaupungin sopukoita, kujia ja sisäpihoja. Yksi viehättävimmistä paikoista oli Chocolaterie Pierre, jossa nautimme kaakaot ja muhkeat suklaakakut. Ravintoloissa oli mistä valita, söimme mm. intialaista ja italialaista, joista intialainen ravintola Elevant oli oma suosikkini.

Tallinna on käsityön harrastajalle innostava paikka. Myynnissä on monenlaista käsin taiteiltua. Vähän sivummalta löytyy myös varsinainen käsityötarvikkeiden aarreaitta, eli Karnaluks-niminen tukkuvarastoa muistuttava kauppa, joka on pullollaan, nauhoja, nappeja, lankoja, hakasia ja väkäsiä, sun muuta ihan mielettömät määrät. Paikassa menee pää pyörälle ja hinnatkin ovat edulliset. Suosittelen.

Tuolien uusi elämä

Ostimme uuden pöydän, jonka ympärille tarvittiin uudenlaiset tuolit. Ratkaisuksi löytyi jälleen kerran varastojen kätköt. Nämä kaksi tuolia eivät ole peräisin kummin kaimalta, mutta melkein; nimittäin äidin siskon miehen isältä. Tuolien muoto ei ollut ihan nappiin omaan makuuni, mutta ajattelin, että tuunailun jälkeen niistä saa ihan kelpo tuolit pöytämme ympärille.

Vaihdoin kankaan ja alta paljastui jonkinlaista pula-ajan huopatäytettä. Siinä näkyi langanpätkiä ja muita lumppukankaiden jäämiä. Mututuntumalta 1930- tai 1940- luvun perua. Säilytin täytteen, mutta lisäsin päälle vanulevyn. Tässä kuva tuolista maalit raaputettuna vanhan kulahtaneen kankaan kera.

Muut pöydän ympärille tulevat tuolit ovat erilaisia, mutta maalaan nekin valkoisiksi. Seuraava projekti on jo työn alla. Se on mustaksi maalattu hilseilevä pinnatuoli. Se on raaputusvaiheessa ja kohta pääsen maalauspuuhiin.



Vanhoja lipastoja

Elsa halusi itselleen lipaston ja pläräsi Ikean luetteloita. Muistin, että varastona toimineen mökin perukoilla oli 60-luvulta peräisin oleva vaaleanharmaa lipasto, joka toimi työkaluvarastona. Muistan sen lapsuudestani vähän tylsänä möhkäleenä, mutta katsoin sitä nyt uusin silmin. Elsakin piti lipastoa hienona.

Lipasto oli täysin ehjä ja hyvää tekoa, mutta pölyn ja lian peitossa sekä täynnä rojua. Tyhjensin ja puhdistin lipaston. Muutamia laatikoita piti vähän höylätä, koska ne olivat vähän turvonneet ja jumissa. Elsa valitsi haluamansa vaalensinisen maalisävyn ja hoiti maalauksen aivan itse. Hieno tuli ja taatusti kestävämpi kuin Ikean vastaavat kalusteet.

Elsa koristeli lipaston maatuskoilla (sisustustarroja).

Myös poikien huoneeseen tarvittiin lisää säilytystilaa kynille ja papereille. Olin varastoinut 20 vuotta sitten ostetun vanhan mäntylipaston, jossa oli tylsän näköiset muoviset valkoiset vetimet. Leo halusi siitä mustan ja valitsi myös vetimien tyylin. Petsasin lipaston ja tällainen siitä tuli. Puun syyt kuultavat läpi, mutta tylsästä mäntypinnasta ei ole tietoakaan.



Koruja

Tässä kaulakoruja, joita on ollut hauska näperrellä napeista, helmistä sekä kangas- ja paperikukista. Tupsullinen kaulakoru on esiintynyt täällä jo aiemmin, muut tein myöhemmin. Pallukkamaiset kukkakoristeet on tehty japanilaiseen tyyliin täyttämällä kangas vanulla ja kuromalla narulla terälehdet esiin sekä  koristelemalla keskusta pikkuhelmillä tai napeilla.

Helminauhoissa käytetyt helmet ovat puuta ja osa niistä on päällystetty eri värisillä lautasliinoilla decoupage-tekniikalla. Aion tosissani käyttää samaa ideaa pianomme koristelemiseen, mutta vain osittain. Kirjassa "Upeaa rojua.Vanhojen huonekalujen uusi elämä" tekniikkaa käytetään harkitusti ja hauskasti. Kirjassa on myös monenlaisia muita entisöinti- ja maalausvinkkejä parhaat päivänsä nähdeiden huonekalujen henkiin herättämiseksi. Itse sain innostuksen etsiä pikkuruutuisia käytettyjä ikkunalaseja.  Suunnittelen nikkaroivani niistä seinäkaapin. Nukkekoti, joka näkyi edellisessä päivityksessäni, toimi hyvänä harjoituksena.

Seuraavaksi aion kutoa Elsalle pipon. Se syntyy kaksinkertaisesta langasta, eli  mohairista ja alpakasta. Käsityöinspiraatio siis jatkuu. Mikä ihanan naivi olotila!