tiistaina

Puutarhakutsut

Elsan 13-vuotissyntymäpäivää vietettiin lähisukulaisten kesken kuumana kesäpäivänä puutarhassa. Tarjolla oli tietenkin kakkua sekä limeboolia. Tässä muutama otos myös puutarhan vastakypsyneistä kesäkurpitsoista ja kohta kypsyvistä minitomaateista. Omat mehiläispesämme asukit ovat rauhallisia, mutta villit ampiaiset olivat kiinnostuneita makeista herkuista. Siksi piti rakentaa tämä suojaisa ampiaisilta rauhoitettu pöytäpaikka hevoskastanjan alle.


Merituulta ja raitaa

Koko perheen kesälomareissumme kulki Suomen länsirannikkoa pitkin. Kaukaisin etappimme oli Kokkolan edustalla olleva Tankarin majakka. Majapaikkamme oli majakkamestarin talo. Elämä saarella oli raukeaa ja saaren rauhassa ehti myös vähän kutomaan, varsinkin kun yksi laivavuoro peruutettiin kovan tuulen takia.




lauantaina

Vanhoja vaatteita, osa II

Tässä lisää vanhoja vaatteita varaston kätköistä. Lisäilin muutamia kuvia aiempaan alla olevaan bloggaukseen. Tässä tulee miesten vaatteita etupäässä 1960- ja 1970-luvuilta sekä lasten vaatteita 1970-luvulta.

Pieni pilkahdus 1940-luvulle


Tässä vähän Humphrey Bogartmainen takki ja hattu sekä hyvät nahkaiset saappaat. Puhdistamalla ja kiillottamalla saappaista saa entistä ehommat.

Muutama miesten vaatekappale 1960- ja 1970-luvuilta


Tässä aika ruskeavoittoista vaatetusta, joka on kuulunut isälleni. Jos kuvissa olisi haju, se olisi ehdottomasti Menneniä.  Ruskeita sävyjä on höystetty tuohon aikaan ripauksella viininpunaista  sekä sinappia enkä tarkoita oikeaa sinappia rinnuksilla, vaan ihan tarkoituksella väripaletista hankittua.

Kuvan nahkatakki on aivan 1960- ja 1970-luvun vaihteesta. Se on itse asiassa varsin katu-uskottava asu ja näistä ainoa, jonka uusiokäytölle annoin siunaukseni asujen käyttökelpoisuutta ja päälle sopivuutta ihastelleelle isälleni. Samaa aikakautta edustaa myös veljelleni hankittu lasten nahkatakki, joka näkyy alempana. Muistan, että veljeni on nuokkunut isäni olkapäällä ko. takissa ja siitä on otettu kuva johonkin lehteen jossain vappu- tms.poliittisessa tapahtumassa. Reaktio oli varmaankin parivuotiaalta lapselta ihan terve. Vähemmästäkin lapsi uuvahtaa.

Kirjallista materiaalia

Tässä pieni hyppäys kirjalliseen materiaaliin, joita edellä mainituissa vermeissä lueskeltiin. Harmi, että mustasankaiset varsin paksut silmälasit eivät ole tallella, mutta ne voi kuvitella vielä kuvaan mukaan sekä lyijykynän lukijan korvan taakse.


Ja tätä luettavaa löytyy hyllymetreittän....EEC:tä vastustavia läpysköjä löytyi kokonainen pino. Valistustyötä siis olisi vielä tehtävänä, jos jotain kiinnostaa EEC:n vastainen kampanja. Punatähdet voivat ottaa yhteyttä.

Lasten muotia 1970-luvulta



Olen aina pitänyt vihreästä ja vanhoja lasten vaatteitani penkoessani ymmärrän miksi. Vaatevarasto on  näemmä vihreää väriä pullollaan. Luulisi, että näistä sävyistä saisi jo vihermyrkytyksen, mutta nykyiset mielivihreäni ovatkin paljon hillitympää sävyä. Vihreä pallopaita on Nanson ja niitä taitaa saada tänäkin päivänä. Valkoinen vekkihame on tehty äitini tennishameesta. Äitini ompeli minulle myös valkoisen merimiesmekon, jota pidin viisivuotiaana. Nahkatakki on kuulunut veljelleni parivuotiaana ja se on tekonahkaa.

Kirjoneuleet on kutonut mummini minulle ja veljelleni. Molempiin kuului myös hattu, mutta omani on kadonnut. En tiedä, miten punavihersokea näkee viimeisen kuvan neulemekot, mutta ne siis ovat räikyvän vihreän ja punaisen väriset. Punavihersokeita palvellakseni sijoitin kuvaan myös keltaiset sandaalit.


perjantaina

Vintagea mökistä

Villa Kanelin pihalla oleva varastomökki on ollut raivoisan siivoustyön kohteena. Ryppyjä ja tahroja oikomatta päätin vähän leikitellä; apunani äiti ja tytär. Tässä kuvattuna muutamia helmiä esi-äitieni vaatekätköistä.

1920-30 luku


Yllä ensimmäisenä on Walerian-papan paita, toisena vanha patjaraitakankainen tai flanellinen aluspaita ja kolmantena luultavasti Edith-tädille kuulunut yöpaita. Em. vaatteiden omistajat ovat siis äitini pappa ja täti. Lisäsin kuviin myös Walerianin tolstoilaisen paidan, aivan vuosisadan alkupuolelta sekä saman aikakauden naisten puuvillaiset pitsialushousut. Kesäinen hattu on myös Edithin, eli Eetin, jota myös Pupuksi kutsuttiin. Aion ottaa paidoista kaavat, sen verran käyttökelpoiset mallit ovat tänäkin päivänä. Ja hattu käy myös ihan sellaisenaan käyttöön.


Mekkoja 1930- ja 1940-luvuilta




Kuvan mekot olivat jo aika kuluneita ja pientä silitystä vailla, mutta niiden malleista saa kyllä hyvän käsityksen näistä kuvista. Keskimmäinen pumpulileninki oli mallina aivan ihana ja keveä. Kangas on hyvin ohutta ja siinä on pienen pieniä vihreitä pilkkuja. Reunoissa kulkee luonnonvalkoinen kapea pitsi. Sinisen puvun kanssa oleva hattu taitaa olla 1920-luvun perua. Hattu on samanlainen, kuin edellä mainitun Pupun piirongin päällä olleessa kuvassa olleessa nuorilla oli. Kuvakehyksenä toimi sellaisen puolipyöreän muotoinen lasipallo, jota aina ihastelin, kun kävin tädin luona kärttämässä Kettu-karkkeja tai Fazerin parhaita. Joskus niitä ei ollut ja oli tyytyminen Pectukseen.

Lisäyksenä aiempaan laitan vielä kaksi äidinäitini 1940-luvun mekkoa. Sininen on hyvin ohutta ja laskeutuvaa kangasta ja valkoinen on pellavainen yksinkertainen kesämekko. Ja kaikki tietysti itse tehtyjä.


Essutyyliä 1940-1950-luvuilta



Olen aina halunnut pukeutua Hilja-maitotytöksi ja näissä essuissa pääsin jo vähän tunnelmaan. Hilja oli kylläkin nuori tyttö, toisin kuin näiden kuvien ehtoisa emäntä. Perunat ovat tulella ja kanojakin pitäisi mennä ruokkimaan. Essut taitavat olla mammani perua, joka oli varsinainen emäntien emäntä. Hänen arkipuuhistaan tuon edeltävän lauseenkin nappasin. Hän nimittäin hoiteli kanoja, kävi lypsyllä, jutteli kukille ja kokkasi kaikille. Leivätkin voiteli valmiiksi.

Talvimuotia melkein talvisodan hengessä


Kaksi ensimmäistä takkia ovat jotain turkista muistuttavaa ja peräisin 1940-luvun kieppeiltä. Jalassa ovat myös aidot päällyskengät, jotka puettiin korkokenkien päälle. Viimeisen kuvan sininen villakangastakki on kuulunut äidilleni ja se on ostettu Kollman Kappa-nimisestä liikkeestä 1960-luvulla.

1960-lukua


Ensimmäinen asu tuo mieleen Kar-Airin lentoemännän. Asu on äitini, jolle sen ompeli hänen äitinsä eli aiemmin mainittu mammani. Valkoinen villakankainen mekko on äitini hääpuku 1960-luvun puolivälistä, eli ajalta, jolloin vihkiminen tapahtui ruokatunnilla maistraatissa. Sonnustauduin itsekin siihen vihkimispäivänäni. Alin pallopaita saattaa olla 1950-luvun puolelta. Siihen kuului aikoinaan (kuulemma) kellohelmainen hame samasta kankaasta. Paita kuuluu vähän hoikemmalle henkilölle... 

Asusteita eri vuosikymmeniltä

Seuraavat hepenet eivät sovellu herkkähipiäisille. Joukossa on nimttäin jokunen ajan patinoima alusasu.


Tässä vain osa kokoelmistamme. Miesten vaatteet ovat vielä erikseen. Katsotaan, julkaistaanko niistä kuvia. Riippuu vähän, löytyykö valokuvamalliksi suostuvaisia vai onko tyytyminen pelkkiin vaatekuviin ilman sisällä olevaa ihmistäytettä.