Vappua odotellessa

Vappu, tervetuloa. Simat ovat kohta valmiina.

Kasvaa, kasvaa

Vaikka ulkona vihmoo räntää, kevät etenee ja täällä kasvaa kaikenlaista. Kuvassa näkyy mustasilmäsusannat, jotka ovat hyvällä alulla. Sen sijaan tomaatintaimet ovat alkaneet kasvunsa aika kituliaasti. Upouusi kasvihuone odottaa pihalla uusia asukkeja, mutta ihan vähän täytyy vielä odottaa. Uusia siemeniä on myös odottamassa multaanpääsyvuoroaan.

Saa nähdä, saammeko vielä aikaan omatekoiset viljelylaatikot, joiden kanneksi tulee vanhat ikkunat. Tämä voisi olla kasvimaan perusparannuksen vaihtoehto. Alkaa olla jo kiire, eli kohta täytyy laittaa sahat ja vasarat viuhumaan.

Aurinko hoi, tule esiin!

Leon kilpi

Leo on miekkaharrastuksensa takia kiinnostunut myös kilvistä. Hän halusi, että kilpi tehdään vanerista ja niinpä kävimme Puukeskuksessa hankkimassa Leon haluaman suuruisen vanerineliön. Yritin ehdottaa jotain kevyempiä materiaaleja, mutta Leo halusi silti vankkaa tekoa olevan kilven.

Kotona Leo piirsi kilvelle pyöreän muodon (käytimme apuna tarjotinta) ja isä leikkasi sen pistosahalla (oma lelu hajosi, joten saimme lainata ammatilaiskalustoa). Sitten Leo suunnitteli ja piirsi kilven kuvion. Hän teki sen aivan itse, kuten myös sapluunan, jonka avulla Leo spray-maalasi mustalla maalilla kilven molemmilta puolilta kuviokohtaa lukuunottamatta. Kuvioksi tuli käärme, jonka hän halusi tumman punaiseksi. Sen hän maalasi käsin. Lopuksi päälle tuli vielä spray-lakkakerros.

Kahvankin Leo oli suunnitellut nettiä tutkittuaan. Hän kävi hakemassa nahkaa mummun varastoista. Autoin mittaamaan valkoiset kiinnityshihnat ja sovittamaan niille sopivan paikan. Taustalle tuli vielä vanulla pehmustettu punertava nahka. Kiinnittimme nämä ruuveilla kiinni ja täydensimme taustanahan kiinnitystä vielä liimalla. Aika hieno.

Kevättä ja perhosia

Kevättä on paitsi ilmassa, myös käsitöissä. Innostuin tekemään keväisiä perhoskuvioita kaksipuoleisesta skräppäyspaperista, silkkinauhasta ja puuhelmistä*. Koriste kuuluu ikkunaan, mutta kuvaus onnistui paremmin näin seinää vasten. Kokeilin samalla kaavalla myös kankaisia perhosia, joiden loppusijoiutuspaikka on vielä auki. Ne sopisivat vaikkapa jonkun tyynyn tai peiton koristeeksi tai miksei vaikka hakaneulalla kiinnitettäväksi rintakoristeeksi. Samassa kuvassa näkyy myös matonkuteesta virkkaamani lankakori, joka syntyy yhdessä illassa. Tosi hauskaa puuhaa ja jouduin hätistelemään Elsaa pois virkkuukoukun kimpusta. Elsa tekee myöhemmin oman.

Kuvassa yllä on myös uusin bambulangasta kutomani hihaton neule. Lanka on mukavan pehmeää (30% puuvillaa, 70 % bambua), josta aion seuraavaksi kutoa tiskirättejä. Kyllä. Niin hulluta kuin se kuulostaakin, tiskirätitkin voi tehdä itse. Itse asiassa meneillään on jonkinmoinen tiskirättivillitys, johon tämä lanka sopii kuulemma hyvin. Kunnioittakaamme siis tiskirätejämme, noita aliarvostettuja riepuja.

Käsityöraportin päättää tällä kertaa makean imelä limerahkatorttu, jonka jaksoimme tehdä muun herkuttelun takia vasta pääsiäisen jälkeen. Tämä on lasten mieleen - varsinkin nuo värikkäät koristeet.

*) Ohje: Suuri Käsityö-lehti (4/2010)