Tilkkuja

Olen aina rakastanut tilkkutöitä. Niissä vanhoista palasista kootaan jotain uutta, mikä on äärimmäisen kiehtovaa. Tilkkutyöt ovat kokonaan oma taiteenlajinsa erityistekniikoineen, enkä ole koskaan jaksanut perehtyä niihin tarkemmin, mutta nyt tein tämän kokeilun.

Tein valkoiseen Ikean rahiin irtopäällisen vanhasta isoisoäidinaikaisesta käsinkudotusta pellavalakanakankaasta sekä tilkuista. Tilkkuosassa on välissä vanua sekä taustakangas ja lisäksi jokaiseen saumaan tein jälkikäteen vielä käsin tikkaukset.

Minulla on ilmiselvästi meneillään Pieni Talo Preerialla-kausi, tuo lapsuuteni sielunmaisema, jossa paha saa palkkansa, hyvyys kukoistaa ja Michael Landonin lakkatukka ei heilu tuulessa.



Lisää tuoleja

Nyt on tuoliperhe koossa. Kolme omaa vanhaa löytöä ja yksi huuto.netistä kotiutettu (ei näy kuvassa). Halvaksi tuli. Ompelen vielä vähän pehmusteita ja yhden tuolin selkämykseen maalaan sapluunan avulla koristeeksi pienen kruunun. En ole mikään pinnatuoli-fani, mutta tämä oli pakko pelastaa. Alla kuvissa näkyy, millainen rotisko pinnatuoli oli ennen. Hyljeksitty ja yksinäinen. Nyt se on meidän perheemme jäsen. Lisäsin alemmas myös syyslomakuvia Tallinnasta ja piironkijuttuun uuden maatuskakuvan.

Seuraavaksi on vuorossa pianotuolin kuoriminen esiin mustan hilseilevän maalikerroksen alta. Yhdet vanhat ikkunaruudut odottavat myös käsittelyä. Yritys on tehdä niistä kaapit, mutta saa nähdä, koska aika ja inspiraatio riittää.

Syyslomalla Tallinnassa

Perheemme vietti syysloman Tallinnassa viime viikolla. Kolme päivää kolusimme ihania vanhan kaupungin sopukoita, kujia ja sisäpihoja. Yksi viehättävimmistä paikoista oli Chocolaterie Pierre, jossa nautimme kaakaot ja muhkeat suklaakakut. Ravintoloissa oli mistä valita, söimme mm. intialaista ja italialaista, joista intialainen ravintola Elevant oli oma suosikkini.

Tallinna on käsityön harrastajalle innostava paikka. Myynnissä on monenlaista käsin taiteiltua. Vähän sivummalta löytyy myös varsinainen käsityötarvikkeiden aarreaitta, eli Karnaluks-niminen tukkuvarastoa muistuttava kauppa, joka on pullollaan, nauhoja, nappeja, lankoja, hakasia ja väkäsiä, sun muuta ihan mielettömät määrät. Paikassa menee pää pyörälle ja hinnatkin ovat edulliset. Suosittelen.

Tuolien uusi elämä

Ostimme uuden pöydän, jonka ympärille tarvittiin uudenlaiset tuolit. Ratkaisuksi löytyi jälleen kerran varastojen kätköt. Nämä kaksi tuolia eivät ole peräisin kummin kaimalta, mutta melkein; nimittäin äidin siskon miehen isältä. Tuolien muoto ei ollut ihan nappiin omaan makuuni, mutta ajattelin, että tuunailun jälkeen niistä saa ihan kelpo tuolit pöytämme ympärille.

Vaihdoin kankaan ja alta paljastui jonkinlaista pula-ajan huopatäytettä. Siinä näkyi langanpätkiä ja muita lumppukankaiden jäämiä. Mututuntumalta 1930- tai 1940- luvun perua. Säilytin täytteen, mutta lisäsin päälle vanulevyn. Tässä kuva tuolista maalit raaputettuna vanhan kulahtaneen kankaan kera.

Muut pöydän ympärille tulevat tuolit ovat erilaisia, mutta maalaan nekin valkoisiksi. Seuraava projekti on jo työn alla. Se on mustaksi maalattu hilseilevä pinnatuoli. Se on raaputusvaiheessa ja kohta pääsen maalauspuuhiin.



Vanhoja lipastoja

Elsa halusi itselleen lipaston ja pläräsi Ikean luetteloita. Muistin, että varastona toimineen mökin perukoilla oli 60-luvulta peräisin oleva vaaleanharmaa lipasto, joka toimi työkaluvarastona. Muistan sen lapsuudestani vähän tylsänä möhkäleenä, mutta katsoin sitä nyt uusin silmin. Elsakin piti lipastoa hienona.

Lipasto oli täysin ehjä ja hyvää tekoa, mutta pölyn ja lian peitossa sekä täynnä rojua. Tyhjensin ja puhdistin lipaston. Muutamia laatikoita piti vähän höylätä, koska ne olivat vähän turvonneet ja jumissa. Elsa valitsi haluamansa vaalensinisen maalisävyn ja hoiti maalauksen aivan itse. Hieno tuli ja taatusti kestävämpi kuin Ikean vastaavat kalusteet.

Elsa koristeli lipaston maatuskoilla (sisustustarroja).

Myös poikien huoneeseen tarvittiin lisää säilytystilaa kynille ja papereille. Olin varastoinut 20 vuotta sitten ostetun vanhan mäntylipaston, jossa oli tylsän näköiset muoviset valkoiset vetimet. Leo halusi siitä mustan ja valitsi myös vetimien tyylin. Petsasin lipaston ja tällainen siitä tuli. Puun syyt kuultavat läpi, mutta tylsästä mäntypinnasta ei ole tietoakaan.