maanantaina

Joulupossu, kuusi ja muita koristuksia


Myönnän, että olen vähän hurahtanut tämän joulun jouluvalmisteluihin. Päätin lasten toivomuksesta, että tänä jouluna satsataan joulun odotukseen. Sitten voikin riipiä koristeet pois jo hyvissä ajoin ja sammuttaa jouluradion iänikuisen virren veisuun.

Ylimmässä kuvassa on joulupossu, jonka ompelin lasten joulusukan yllätyskaveriksi. Kaavat hankin teollisuusvakoilijatyyliin toisesta possusta, jonka sain tilapäisesti käsiini. Possun nimeksi tuli Totti. Joulukuusemme taas tuli sisään viime lauantaina. Se löytyi vinkin perusteella Kirkkonummelaiselta hakkuutyömaalta. Se minkä kuusi tuuheudessa häviää, se ekologisuudessa voittaa. Kuusi iskettiin halpaan sinkkiämpäriin, joka täytettiin hiekoitussoralla. Yllättävän hyvin toimii ja pysyy pystyssä. Kun laitoimme kuusen vielä pyörillä kulkevalle alustalle ja laitoimme valoiksi pattereilla toimivat led-valot, kuusi voi olla keskellä lattiaa.

Hyasinttiasetelmassa huipentuu jouluhössötykseni laajuus. Tein keramiikkavadin ihan tätä tarkoitusta varten itse, ostin pienet hyasintit Ikeasta ja sammalet viereisestä metsästä. Piparkakkumuotit lampussa taas ovat ukkini leipuriaikaisia peruja.
 
PS: Minulta voi tilata jotain blogini käsitöistä. Saattaisi nipin napin ehtiä jouluksi.

Elsan juhlamekko

 Elsa teki koulussa itselleen tämän juhlamekon.


Sydän ja mobile



Kuvassa jouluinen koristesydän, jonka tarkoitus on toimia paikkamerkkinä joulupöydässä. Tein jokaiselle lapselle omat ja muutkin jouluvieraat tulevat saamaan samanlaiset. Täytteenä on riisiä, joten sydämen voi vaikka lämmittää, jos haluaa täsmälämpöhoitoa jumittuneisiin jäseniin. 

Mobile syntyi puolivahingossa. Tarkoitus oli virkata Novitan Huopanen-langasta rannerenkaita, mutta ne huopuivatkin liian pieniksi. Jotain käyttöä keksiäkseni pyörittelin muutamia huopapalloja ja laitoin lankaan roikkumaan.

Joulukoristeita




Tässä vähän jouluisia askareita. Kokeilin huvikseen tuunata vanhoja joulupalloja liisteröimällä päälle sanomalehtiä sekä virkkaamalla. Kranssin kokosin pihalle myrskyssä varisseista koivunrisuista Hesarin 4.12.2011 idean mukaan. Koristeeksi kiinnitin tervanarulla sanomalehtirullia ja vanhaa ruutukangasta.

Näitä ja vähän muita käsitöitä oli myynnissä koulun myyjäisissä.

Päällystettyä


Olen vimmattu päällystäjä. Tässä kaksi uusimaani esinettä. Ensimmäinen esimerkki on Elsan musta tuoli, jonka huputin pehmustettulla kangaspäällysteellä. Toinen esimerkki on Elsan kirkkaanvihreä radio, jolle piti saada hillitympi päällyste. En tiedä hillittyneisyydestä, mutta ainakin vaaleampi siitä tuli. Eli virkkasin radiolle kuoren villalangasta ja koristelin napeilla ja kirjonnalla. Erilaiset nappulat ja kaiutinaukko tuottivat ylimääräistä päänvaivaa, mutta suikkailin koukulla sinne tänne ja sain kuin sainkin "myssyn" sopimaan radion päälle.

Ei siis kannata heittää hyvää tavaraa hukkaan, kun sille voi laatia uudet kuoret.  

torstaina

Joulusukkia


Lasten joulusukat ovat heidän itsensä tekemät. Päällimmäisenä Simon ompelema sukka, johon tuli vielä näin hienot käsin ommellut paikat. Sukkiin ilmestyy yllätyksiä lähinnä viikonloppuisin.

Purkki hunajaa

Omien työläisteni satoa. Nyt mehiläiset ovat vetäytyneet mehiläispesän suojiin ja odottamaan uutta kesää.

Poikien käsitöitä


Leo (11) ja Simo (9) ovat myös saaneet käsityöpistoksen. Kun poika pyytää ompelukonetta esille, niin eihän siitä oikein voi kieltäytyä. Ei, vaikka projekti sitoo myös äitiä. Ylinnä Simon piparipoika, jonka hän halusi tehdä joulumielen puuskassaan joululahjaksi, mutta jätettäköön vielä sanomatta kenelle. Meillä oli kylässä Simon kaveri Lauri, jolle piti myös tehdä samanlainen. Autoin poikia vähän kurveissa sekä päättelyssä. Lauri huokaisi vielä meiltä pois lähtiessään ompelus repussaan, että "Olipa kiva ommella!".

Simon piparipojan kädessä on lappu, jossa lukee: "Hei sinä! Vaikka olen piparipoika, älä syö minua! T: Piparipoika Pertti. PS. Minä pidän kuusista. Laitathan minut kuusen alle."

Leo halusi tehdä tyynyn minun käsityökurssilla värjäämistäni kankaista. Hän valitsi tämän kankaan, koska se on hänen oma vanha flanellinen vauvapeittonsa. Lisäksi Leo halusi oppia kirjailemaan saadakseen tyynyyn omat nimikirjaimensa. Ei muuta kuin opettelemaan. Tyynyyn on kuvan ottamisen jälkeen lisätty keltaisia hapsuja kulmiin. Sekin Leon tarkan visioinnin tulosta.

Täytyy ihailla poikien tarttumista toimeen. Mitäköhän seuraavaksi? Olkihimmeli? Tuohivirsut?


Lampun uusi asu


Lampussamme roikkuu kaikenlaista vaihtuvaa tavaraa. Nyt varjostimen virkaa toimittaa ikivanha pitsiliina ja lisäksi keräsin lamppuun rannalta tervalepän oksia. Laitoin myös keskelle roikkumaan keramiikassa tekemiäni lehtiä. Niiden malli on otettu pihallamme kasvavasta Katsurasta, joka on japanilainen puu. Joulutonttu on eksynyt kynttiläkippoon, joka on myös omaa tekoa. Seuraavaksi viritän lamppuun pari jouluista sydäntä.

Neuleita Elsalle



Pitsineulebolero ja panta Elsalle.

Orava


Leo nappasi kuvan yhdestä pihamme oravista.

tiistaina

Kurpitsa

Viimeisin käsityöprojektini oli kurpitsapuku, jonka Simo tilasi Halloween-juhliin. Simo oli tarinoinut kurpitsa-Patesta jo jonkin aikaa ja halusi sonnustautua alter egonsa mukaisiin vermeisiin. Tässä tulos ja sillä irtosi myös koulun pukukilpailuissa ykköstila.

torstaina

Laatikoita taksvärkkityönä

Elsalla oli koulussa taksvärkkipäivä ja sen hän vietti apulaisenani. Yhtenä tehtävänä oli päällystää kasa pahvisia arkistolaatikoita, jotka ostin Biltemasta. Laatikot päällystettiin erilaisilla tapeteilla. Elsa teki työn lähes kokonaan ja tässä tulos.

Aion arkistoida laatikoihin tärkeitä papereitani, jotka ovat lojuneet erilaisissa rumissa mapeissa, kansioissa ja laatikonpohjilla. Myös lasten piirustuksia, joita meillä eräs innokas piirtäjä tuottaa kilokaupalla, voi arkistoida tänne.

Muutama laatikko jäi vielä päällystämättä, mutta näillä pärjää jonkin aikaa.

Hartiahuivi

Tuntuu, että olen tehnyt paljon kaikenlaista, mutta lopulta aikaansaannoksia tänne blogiin on jäänyt aika vähän päivitettäväksi. Tässä yksi.

Tein hartiahuivin ihanan kirjan "Virkkauksen ilo" innoittamana. Vaikka inhoan liikaa kimallusta, tässä langan mukaan lisättiin ohutta lurex-lankaa. Ostin moniväristä, joka ei kylläkään kuvasta näy, mutta tekee huivista mukamas hienomman. Kokoamista vailla on myös isoäidinneliömallin mukaan tehty pipo samoista langoista.

perjantaina

Virkattu kukkaro

Sain ystävältäni hauskan virkkauskirjan nimeltään Virkkauksen ilo (WSOY). Siinä on yksinkertaisia ja innostavia perusohjeita ja yksi niistä oli kukkaro. Tein omani Novitan Cocos-langasta. Se oli halpaa ja se oli ainoa, jossa oli mukana ohjeessa vaadittua kiilua. Ohjeessa ei mainittu mitään vuorikankaasta, mutta ompelin sellaisen, etteivät saumat pursuilisi. Sen testasin, että tänne mahtuu myös puhelin.

Ilon aihe



Hain Espoon työväenopiston käsityön taiteen kolmivuotiseen perusopetukseen. Sitä varten piti tehdä ennakkotyö, jonka piti olla jonkinmoinen vapaamuotoinen tulkinta Vilja-Tuulia Huotarisen ilo-aiheisesta runosta. Oma Iloni on kuvassa.

Nukke on tehty vanhasta T-paidasta, täytetty vanulla sekä riisillä ja keinutelineenä toimii hajonnut lyhty. Keinulauta on raku-keramiikkaa. Väkersin nukelle myös pienen hamosen ja askartelin käteen pienen kutimen, koska kutominen on iloni. Ja keinuminen on aina hauskaa. Kudinpuikkoina on katkaistut varrastikut. Nuken hiukset on nyrhitty Elsan vanhasta prinessaperuukista.

Sain tällä viikolla kuulla, että pääsin mukaan ryhmään. Saan nyt väkertää käsitöitä kerran viikossa ohjatusti ja jatkan myös vanhassa keramiikkaryhmässäni.

Kangasruusuja ja muuta pientä

Olen jo kauan sitten hurahtanut kangasruusuihin ja kukkiin. Elsan ja minun kesätyönäni oli tehdä niitä lisää ja mennä satunnaiseksi käsityökauppiaaksi Kauppatorille. Elsa teki suurimman osan pienistä japanilaisista kukista ja minä taas ruusuista ja toisenlaisista koristekukista. Näitä kaikkia saa muuten ostaa, jos jotakuta kiinnostaa.






Tein pikkukukista, päällystetyistä puuhelmistä, nauhoista ja napeista myös kaulakoruja. Yhdessä on vähän pidempi solmittava nauha ja se toimii vaikkapa vyönä.





Pitkäaikainen haaveeni torimyyjän työstä on nyt toteutettu ja aion mennä vielä toistekin, kun kerran torikortin hommasin. Suuria tienestejä en tule saamaan, mutta pelkästään toritunnelmasta ja meri-ilmastosta nauttiminen riittää palkinnoksi.



**
Isot ruusut maksavat 10 euroa, pienemmät 7 euroa, pikkukukat 4 euroa ja isot kukkakoristeet 10 euroa. Kaulakorujen hintana on 20 euroa. Tunikoiden hinta on 35 euroa. Niistä lisää seuraavassa päivityksessä.
Oma vaatemerkkini

Vaatteiden ompelua ja yksi virkkaustyö

Villa Kaneli on ollut kesätauolla blogipäivitysten suhteen, mutta käsityöt eivät ole tauonneet. Päinvastoin. Niitä on syntynyt lisää. Keväällä ompelin pilkkumekon ja sitten toteutin pitkäaikaisen suunnitelman miesten paidoista tehdyistä tunikoista. Yksi olikin ollut itselläni jo vuosia käytössä, mutta tein niitä nyt lisää.





Tunikakuvissa poseeraa mallina Elsa. Kokeilin myös pitsivirkkausta, mitä en ole koskaan aiemmin osannut. Alla puuvillalangasta tehty vintage-jakku (ohjeen nimitys). Harmi, että lanka oli paksuudeltaan vähän erilaista kuin ohjeessa, joten jakku olisi saanut olla vähän väljempi.



keskiviikkona

Verhoilijan hommia



Varastosta löytyi jälleen (älkääkä kysykö mitä kaikkea siellä vielä onkaan). Nyt otin uuteen käyttöön vanhat nojatuolit, joista toisen olen saanut anopilta ja toinen on kai päätynyt meille äidin siskon miehen isältä tai jostain kummin kaimalta. Olin päällystänyt tuolit joskus Jääkiekkoleijonien edellisen voiton aikoihin Sandersonin sinänsä ihan kivalla kankaalla. Mutta päällykset olivat kissojen kaltoin kohtelemat ja muutenkin liian tummat. Ja tuolit olivat muutenkin päätyneet kyllästymiskarenteeniin, joka sai nyt luvan päättyä.

Ostin Eurokankaasta uudet kankaat samaa merkkiä. Hinnaksi tuli 18 €/tuoli, mikä ei ole mielestäni paljon. Tässä monenlaista istujaa kannatelleet istuimet. Kissatkin tykkäsivät.

Tuulahdus 60-luvulta

Pihamökin kunnostustöissä löytyi vuoden 1968 Hesareita. Valitettavasti mukana ei ole hajua, joka on ihana 40 vuotta ullakolla muhinut mökkiaromi.



Mainokset ja työpaikkailmoitukset paljastavat, että elämänmeno ja työelämä on muuttunut. Henkilökohtaista-palsta on kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin. Ajalta ennen sosiaalista mediaa siellä haettiin kontaktia kirjainmerkkejä säästellen. "Sair.hoit ja virkatytöt huom!".


Villa Kanelin kevätkuvia