Ei rannetta pakota

Kotivinkin tuoreimmasta numerosta sain innoitukseni näihin rannettimiin, vai miksiköhän näitä käteen laitettavia säärystimiä oikein pitäisi kutsua? Ne ovat pitkää mallia ja ulottuvat aina kyynärpäähän asti. Näissä ei ranteita pakota. Laitoin koristeeksi kaksi nappia ulkopuolelle ja sisäpuolella on peukalolle oma aukko.

Leo on tilannut itselleen myös tällaiset, mutta eri väriset. Niihin pitää kuulemma tehdä pieni tasku.

Elsan sukkia

Vihreät sukat ovat Elsan ensimmäiset omatekoiset villasukat ja ne hän kutoi koulussa. Nämä toiset hän teki joululomalla kotona. Lankana on seitsämän veljestä ja hyvin lämmittää.

Sukkaa pukkaa

Tässä ensimmäiset sukkani sitten kouluaikojeni ja silloinkin sukan kutominen jäi vain yhteen sukkaan - joka muuten löytyy taannoin vanhoista sukan varsista tehdystä peitosta. Koulusukkani oli tehty kirjoneuleena niin kunnianhimoisen vaikeana, etten jostain syystä jaksanut ikinä tehdä toista.

Näissä itselleni tekemissäni sukissa on itse keksimäni raidallinen varsi, jonka voi pitää joko ylhäällä tai kääntää. Neule on tehty toisen värin kohdalla nurjana ja toisen värin kohdalla oikeana neuleena. Siitä johtuu Makkaratalon makkaraa muistuttava muoto. Näyttää vähän erilaiselta riippuen siitä, kummin päin vartta pitää. Aloitin seuraavana projektina ranteenlämmittimet Kotivinkin ohjeen mukaan, mutta uusia sukkia teen varmaankin vielä, kun keksin niille sopivan käyttäjän.

Uusi vuosi

Meilläpä oli uuden vuoden aattona tähtisadetikkuja, noita pahamaineisia räjähteitä ja vieläpä lasten käsissä. Samoin pojat pamauttelivat muutaman muun paukun ja yksi ilotulitekin posautettiin taivaalle. Kas tässä:

Vuosi sitten tähän aikaan matkustimme Thaimaahan, mutta nyt pysymme visusti Suomessa ja nautimme lumikinoksista. Niihin suorastaan uppoaa....

Tässä muuten vielä linkki Mikon ottamiin kuviin, jossa luminen puu on minusta erityisen hieno:


http://fotomikko.kuvat.fi/kuvat/Viikonkuva/Luminen+puu.jpg