Metsäisiä sydämiä

Keräsin viikonloppuna metsästä sammalta ja kaarnaa. Sammalesta voi tehdä tällaisen sydänkoristeen ja kaarnasta veistellä myös sydämiä tai erilaisia kylttejä. Nämä kaarnat tosin oli kerätty jo aiemmin, koska niiden pitää kuivua ennen veistelyä. Sammalsydän muotoillaan käsin ja kasataan muotoonsa ohuella ompelulangalla. Tukikeppinä on varrastikku. Ihan helppoa muotoilu ei ole ja täytyy vielä harjoitella lisää. Sammaleissa on eroja ja tässä pehkossa oli aika pitkät sammalkasvustot. Muutama öttiänenkin menetti kotinsa siinä sivussa.

Afrikankukkatyyny

Afrikankukista virkattu peitto osoittautui ikuisuusprojektiksi. Oikaisin vähän ja tein kukista tällaisen tyynyn. Siinäkin on kukkia riittämiin ja ihan kivahan tämä on näinkin.

Villasukkakausi alkoi

En ole koskaan ollut mikään kova villasukkien kutoja. Niitä on tullut tehtyä elämän aikana ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä, mutta nyt ajattelin tehdä parannuksen. Aloitin näiden sukkien kutomisesta. Tarkoitus oli kutoa jämälangoilla, mutta niinhän siinä kävi, että keltainen loppui kesken ja jouduin hakemaan lisää kaupasta. Samalla mukaan tuli muitakin uusia lankoja. Mietin kaupassa, ostaisinko hienoja väriä vaihtavia lankoja, mutta toistaiseksi pidättäydyn yksivärisissä peruslangoissa.

Tuunatut farkut

Tuunasin Simon farkut uuteen uskoon tilkuilla. Idean sain Suurui Käsityö-lehdestä (8/2013). Vyötärönauha on vaihdettu ja ohjeista poiketein vaihdoin taakse myös yläkappaleen. Tilkkujen ompelemista varten piti ratkoa sivusauma auki ja ommella takaisin kiinni. Ratkoja oli siis ahkerassa käytössä. Henkselit on otettu toisista housuista ja ne on kiinni napeilla.

Tuunattu lokerikko

Ikean puisesta lokerikosta sai tällaisen maalaamalla ja päällystämällä. Laatikot on laitettu väärin päin (takaosa eteen), koska etupuolessa oli kolot vetämistä varten. Tähän haluttiin tasainen etupuoli. Laatikoihin tuli puisista helmistä pellavanarulla solmitut vetimet. Laatikoiden etupuoli on netistä tulostettu kuva. Se on jaettu neljään osaan ja liimattu tapettiliisterillä kiinni laatikon etupuolelle. Lopuksi päälle on levitetty lakkakerros.

Sohvaprojekti

Vanha sohvamme alkoi olla kulahtanut. Sen siitä saa kun sohvalla on jo ikää ja kissat ovat pitäneet sitä raapimapuunaan. Päällistä lukuunottamatta sohva oli muuten ihan hyvä, joten päätin uusia päälliset. Uskaltauduin vaihtamaan värin maitokahvin värisestä valkoiseksi. Mustikka- ja likaiset paljaat jalat kausi osui sopivasti sohvan lanseeraukseen, mutta isommilta tahroilta on vältytty. Nämä saa kuitenkin kaikki irroitettua pesuun.

Sohvatyynyistä sain tarkat mitat purkamalla vanhat. Irrotin niistä myös vetoketjut, joten nekin tuli hyötykäyttöön. Samoin sohvan rungon päälllisen sai irti ja siitä mallin uudelle. Otin vanhasta irti myös kiinnistystarrat, joten siinäkin materiaalia tuli kierrätettyä.

Tällainen tuli. Miro-kissa on tyytyväinen. Taas on uutta raavittavaa.

Virkattu vintage-jakku ja uusi projekti

Minulla on inspiroiva kirja nimeltä Virkkaa uusvanhaa, jonka linkki on tässä. Tein sen Villatakki Millie -ohjetta mukaillen tämän villatakin. Vaikka vilatakki muistuttaa erehdyttävästi vanhoja vauvanneuleita, se on aikuiskokoa. Ehkä juuri siksi ohje vetosikin. Minulla nimittäin taisi olla itsellänikin vauvana joku tällainen - vaaleansininen. Tein takin myös keväällä valmistuneen vintage-mekkoni pariksi.

Lanka on kaksinkertaista villalankaa, joista toinen on kermanväristä ja toinen valkoista. Kermanvärinen villalanka on purettu eräästä vanhasta neuletakistani ja valkoinen lanka oli Novita Wool -lankaa. Neuleen kaarrokeosaan pujotellaan revittyä kangasta kiinnikenauhoiksi. Kiinnitykseen voi laittaa napit tai jotkut siistimmät nauhat. Itse pidän juuri tästä tyylistä - tosin tämäkin neule taitaa päätyä kotikäyttöön. Hihoista tuli ohjetta vähän lyhyemmät, koska purkulankani loppui.

Alla on uusi projektini, joka alkoi tänään. Aion tehdä vanhoista T-paidoista leikatuista matonkuteista pienen maton.

Rautalankalintu

Simo toi kuvataidekoulusta kotiin tällaisen linnun.

Kukkopillit

Esittelin täällä taannoin melkein kukkopillin. Se oli pilli, josta piti tulla kukkopilli, mutta joka ei sitten suostunutkaan soimaan. Soiminen testataan saven ollessa vielä pehmeää, joten murjoin soimattoman pillin uuteen uskoon pelkäksi tipuseksi vailla kunnollista roolia keramiikkaesinten joukossa. Myöhemmin sitten tartuin härkää sarvesta, tai oikeammin sanottuna kukkoa pillistä. Sain aikaiseksi peräti kaksi etäisesti jotakin siivekästä muistuttavaa kukkopilliä. Tarkoitus ei kyllä ollutkaan tehdä kukon muotoista olentoa, vaan tämä muoto oli ihan harkittu. Ilo oli ylimmillään, kun puhalsin keramiikkaluokassa ilmoille aidon kähisevän pillisoundin. Minulle toivotettiin uutta uraa pillimaakarina ja torikauppiaana.

Tässä siis mustanpuhuvat soivat tipuseni. Lasitteena on musta mattalasite.

Kevään Raku-töitä

Kevään perinteinen Raku-keramiikkapäivä pidettiin jälleen keramiikkaopettajan pihalla Ruukinrannassa toukokuussa. Tässä omia töitäni. Lasitteena on kaikissa mukana valkoista, joka käyttäytyy lasitteen paksuudesta riippuen välillä arvaamattomasti. Sammakkolaatoissa esimerkiksi valkoinen lasite alkoi kuplimaan, mistä seurauksena laatoissa on koristeena erikoisia kraatereita. Rakussa hauskinta onkin se, ettei koskaan tiedä millaisia töistä tulee. Lasittamattomat kohdat muuttuvat poltettaessa mustiksi.

Ylimmässä kuvassa on tuikkulyhty, jonka tein hajonneen Pentikin lasituikkulyhdyn raunioille. Siitä jäi käteen vain lyhdyn sisälle laskettava metallinen pidike, mihin tuikku laitetaan. Tässä lyhdyssä valo tulee esiin rei´istä. Musta raita on syntynyt jättämällä raitakohta lasittamatta.

Viisijalkainen korukuppi syntyi myös tarpeeseen. Joku rähmäkäpälä hajotti entisen korvakorujen säilytyskupin vessamme hyllyltä, joten tein nopeasti tämän kupposen mahtumaan saman pikkuhyllyn reunalle, jossa entinen korukuppi sijaitsi.

Laatat pääsevät osaksi alati kasvavaa laattakokoelmaani, jolle en ole vielä keksinyt käyttöä. Perhonen taas pääsee johonkin puun oksalle roikkumaan. Se on saanut idean pihamme metallisen köynnöskaaren metallisista perhoskuvioista, joten ehkä vienkin perhosen sinne omiensa joukkoon.

Sammakoissa ja perhosessa olen käyttänyt jopa vähän värejä. Muuten pidän Raku-töissä krakleeraavan valkoisen ja mustan yhdistelmästä. Raku-työt eivät kestä vettä, joten niistä ei voi tehdä esimerkiksi maljakoita. Tässä vähän lisätietoja siitä, mistä Raku-tekniikassa on kyse.

Vintage-mekko

Käsityön taiteen perusopintojen kevään tehtävänä oli ommella muistojen mekko tai vaate. Työn piti kytkeytyä joihinkin omiin henkilökohtaisiin tekstiilimuistoihin. Minun työni lähtökohtana oli isotätini Edith, hänen elämänsä ja hänen 20-lukupainotteinen vaatevarastonsa. Edithin kutsumanimenä oli "Pupu" ja hänen vaatteistaan ja käsitöistään on pidetty oma taidenäyttely ja tehty oma blogi http://maalaisneiti.blogspot.fi/.

Mekon nimesin Elokuuksi. Sen etumuksen rusetin keskelle kiinnitin rikkoituneen vanhan posliininuken symboloimaan sitä, ettei Pupu koskaan saanut omia lapsia ja omaa perhettään. Hän eli koko elämänsä veljensä perheen ja tämän lasten ja lastenlastensa  (joihin minäkin lukeudun) kautta Pectuksia ja kettukarkkeja tarjoillen.

Mekossa on kankaana ruosteenväristä kukikasta viskoosia ja ruskeaa shifonkia. Kävin katsomassa art deco -näyttelyn Amos Anderssonin taidemuseossa ja opin sieltä, että tällainen voimakkaampi värimaailma ajoittui itse asiassa art decon myöhäisemmille vuosille 30-40 -lukuun. Aikaisemmassa vaiheessa värit olivat haalean pastelleja. Mekossa on 20-luvun tyyliin laskettu lantio ja liehuva helma.

Kuva on työväenopiston käden taitojen näyttelystä vappuaattona 2013.

Lätsä

Tein itse tällaisen pappamallisen lätsän. Ensin se tuli lockingia harrastavalle 11-vuotiaalle pojalleni, mutta päätyi sitten minulle, kun hän sai kaupasta vielä paremman. Ohje löytyi vanhasta Suuri käsityökerho -lehdestä ja oli aika helppo tehdä pienestä palasta hyvää villakangasta. Vuorikankaaksi laitoin vanhaa silkkihuivia.

Paneeliseinä

Hirsitalossamme seinät ovat puuta, mutta olen vähitellen varovaisesti maalannut joitain seiniä vaaleiksi tai vaaleanharmaiksi. Yksi seinä sai 140 cm korkean paneelin ja yläosaan tällaisen tapetin. Tapetin alla on levyä ja tapetin reunojen päällä listat. Hommasin puukeskuksesta halpaa valmiiksi sahattua paneelia, jotka maalasin. Hyllevyksi tarttui K-Raudan käytävältä saunanlaudelauta, joka on sopivan kapea, n. 8 cm. Hylykannattimet olivat kotona valmiina, mutta ne olivat puun väriset ja liian "syvät", joten niistä piti rouhaista vähän kärjestä pois ja ne piti maalata. Kuva on pääsiäiseltä, joten hyllyltä löytyy sen mukaista rekvisiittaa. Vaihtuvassa taidenäyttelyssä on Elsan kuvataidekoulussa tekemä maalaus jo kolmen vuoden takaa. Paikalla on sittemmin nähty muitakin Elsan maalauksia.  

Melkein kukkopilli

Kokeilin kukkopillin tekoa, mutta siitä tulikin tällainen "tipunen". Kukkopilli muotoillaan ensin, halkaistaan ja kaiverretaan märkänä ontoksi. Lisäksi on tehtävä ilma-aukot, minkä jälkeen puolikkaat yhdistetään ja vasta sitten poltetaan ja lasitetaan. En saanut omaa kukkopilliäni soimaan, mutten jaksanut palata lähtöruutuunkaan. Laajensin siis selän aukkoa ja otuksesta tuli tällainen. Olkoon sitten vaikka hammastikkuteline. Vielä minä sen pillin rakennan....

Mortteli ja kuppi

Tein keramiikassa morttelin, eli kupin jossa voi murskata mausteita ja yrttejä. Alin kuppi on jämäsavikokeilun tulos. Se on lasitettu moneen kertaan, ensin läpinäkyvällä kiiltävällä ja sitten vaaleanpunaisella. Molemmat olivat lopputulokseltaan huonoja, koska kulhoon yhdistetyt kaksi eriväristä savea näkyivät sekavalla tavalla läpi. Lopulta kulho sai pintaansa tämän punaruskea-vaalealäikikkään sävyn ja lasinpaloja pohjaan. Ihastuin sävyyn ja lasitin samalla lasitteella myös morttelin ulkopinnan.

Villakangastunika

Tein itselleni liituraitakankaasta tunikan. Se on mukavan lämmin, puolivirallinen ja sopii monen tyylisten housujen ja paitojen kanssa.

Neuleita

Olen kutonut tänä talvena Leolle villapaidan ja Simolle villaliivin. Villapaita oli tilaustyö, mutta liivi ei ollutkaan käyttäjän mieleen. Purin sen ja aloitin alusta uuden vähän isomman. Se tulee Leolle. Kutominen on niin hauskaa puuhaa, että teen sitä käyttötarkoituksesta huolimatta. Puikkojen heiluttelu auttaa keskittymään ja lankoja on mukava hypistellä. Leon villapaita on ihanan lämmintä alpakkaa ja liivi Rowanin tweed-lankaa.

Itse tehty saippua

Kokeilin saippuan tekoa. Tässä tulos. Saippuassa on seassa kuivattuja ruusunlehtiä ja vähän eteeristä piparminttuöljyä. Tuoksu olisi voinut mieluummin jotain kukkaisempaa, mutta tätä sattui olemaan kotona. Ensi keralla hankin kunnon sekoittimen. Nyt yritin sekoitella massaa betonisekoittimella, mikä oli aika korviahuumaavaa ja kömpelöä touhua. Aineksiakin heittelin sekaan rennolla kädellä, vaikka olisi pitänyt käyttää digitaalista vaakaa. Myöskään lämpömittaria ei ollut. Mutta saippua puhdistaa kyllä. Saippuan teko ei sovi hätähousuille, sillä sen pitää kuivua vähintään neljä viikkoa.

Leon pipo

Leo käyttää pipoja sisällä ja ulkona. Tämän pipon hän virkkasi itselleen kotipipoksi. Kun puhti loppui kesken, autoin aivan lopussa. Värit ja raidat ja koko idea on Leon.

Elsan tyyny

Elsalla on koulussa valinnaisaineena käsityötä. Tämä tyynynpäällinen syntyi siellä. Ensin tosin neuleesta piti tulla vaate, mutta suunnitelma vaihtui lennossa. Silkkinauha on tyynynpäällisen kiinnitys- ja koristustapa.

Patjakasa

Jouduin leikkaamaan vieraspatjasta palan muuhun käyttöön ja jäljelle jäi tynkä käyttämätöntä patjaa. Leikkasin ne pienemmiksi paloiksi ja päällystin vanhoilla vahakankailla lattiatyynyiksi.

Joulumarkkinat

Kävin äitini kanssa joulun alla Mäntsälän Saaren kartanon joulumarkkinoilla. Olimme siellä yhden päivän myyymässä ja ylimmissä kuvissa pöydän antimia. Mukaan meidän houkutteli äitini hunajanmyyjä-sisko. Hauska tapahtuma, josta tulikin enemmän ostettua kuin myytyä.