Villa Kanelin käsityöt

Omatekoisia voiteita

2012-01-26T16:03:00.001+02:00

No nyt ei tarvita enää kaupan voiteita. Tee-se-itse-innostukseni on laajentunut nyt kosmetiikan puolelle. Kohta teen varmaan sen auton, josta joskus veljeni kanssa vitsailtiin. Eli että kaiken voi tehdä itse, jos vain haluaa, vaikka sitten auton. Ja onpahan taidenäyttelyssäkin nähty jo virkattu auto, vieläpä ihan ajokelpoinen ja kokoinen, eli ei siinä mitään kummallista ole.

Nämä voiteet syntyivät työväenopiston voidekurssilla viime sunnuntaina. Olimme siellä Elsan kanssa ja seuraavaksi odotan pääsyä saippuakurssille, joka on tällä hetkellä vielä täynnä. Kuvassa ylhäällä vasemmalla on jalkavoide, oikealla kasvovoide ja alimpana huulirasva. Niissä kaikissa on ainesosana jotain luonnonvahaa, öljyä ja eteerisiä öljyjä.

Jalkavoiteessa on mehiläisvahaa ja karitevoita, manteli-, oliivi- ja vehnänalkioöljyä sekä sitruuna-, laventeli- ja neroliöljyä. Jälkimmäiset ovat siis hyvää tekeviä ja tuoksuvia eteerisiä öljyjä. Olen rasvannut voiteella käsiä ja jalkoja ja voide on paitsi ihanan tuoksuista, myös ihoa hyvin kosteuttavaa. Vaikka se on aika paksua tököttiä, voide imeytyy lopulta hyvin.

Kasvovoiteessa on mehiläisvahaa, jojoba-, manteli- ja aprikoosinkiviöljyä sekä eteerisinä öljyinä geraniumia, mandariinia, greippiä ja ruusua. Voide on tuoksultaan piristävää ja ties mitä ihmeitä tekevää. Huulirasva taas sisältää piparminttua, joka viilentää mukavasti kuivia huulia.

Saimme myös pihkavoiteen ohjeen, jolla lähtee vaiva kuin vaiva. Ei muuta kuin kuusia rapsuttelemaan ja patoja hämmentelemään. Tässähän alkaa muuttua jo ihan velhoksi.

Perhoslaattoja ja maljakko

2012-01-26T15:49:00.000+02:00

Olen taas tehnyt laatoitushommia. Nyt minulla on siihen jopa kipsimuotti, jonka tekemiseen tarvitsin kasan erilaisia helmiä ja kärsivällisyyttä. Sain siten aikaan pistekirjoitusmaiset möykyt laatan pintaan, jotka muistuttavat toisessa laatassa perhosta ja toisessa eräänlaista kukkakuviota. Möykkyvaihde jäi päälle maljakkoon, johon tökin pahvisella "tököttimellä" nystyröitä. Kuva ei ole kovin tarkka, mutta sellaisia siis pinnassa on.

Mustaa ja valkoista

2012-01-26T15:42:00.002+02:00

Tein käsityön taiteen perusopinnoissa tyynyn. Kyse on siis työväenopiston harrasteryhmästä. Vietimme syksyllä yhden viikonlopun kankaita värjäillen. Väri-ilottelun sijaan värjäilin pääasiassa erilaisia "likavärejä". Tavoittelin erilaisia harmaita, mutta tähän valitusta kankaasta tuli aika mustanpuhuva. Sitten kankaista piti tehdä tyyny ja lisätä siihen jotain kirjointaa. Tein tällaisen. Kirjontaa en ollutkaan harrastanut sitten kouluaikojen, mutta se oli oikein meditatiivista touhua. Tuli ihan Jane Austen mieleen.

Näin jo sieluni silmin itseni nykertämässä jonkun takkatulen edessä kohtaloani huokaillen aina välillä ulos kaukaisuuteen viipyilevästi pälyillen.

Kenkälaatikoita

2012-01-26T15:29:00.000+02:00

Taas ilmaantui muutama kenkälaatikko, jotka päällystin. Ylin on tapettia, jonka sain kaupasta näytepalana. Alemmat ovat ohuempaa paperia, jotka eivät käyttäytyneet tapettiliisterin kanssa päällystettäessä yhtä hyvin kuin tapetti. Tapetilla saa siis siistimpää jälkeä. Näihin laatikoihin menee poikieni tavaroita, joita olen käymässä läpi ja järjestelemässä uudelleen. Tarkoitus on purkaa kaksi hyllyä , joten laatikoita tarvitaan välivarastointiin ja ehkä myöhemminkin siistiksi säilytyspaikaksi yhdelle jos toisellekin aarteelle.

Joulupossu, kuusi ja muita koristuksia

2011-12-19T15:44:00.001+02:00

Myönnän, että olen vähän hurahtanut tämän joulun jouluvalmisteluihin. Päätin lasten toivomuksesta, että tänä jouluna satsataan joulun odotukseen. Sitten voikin riipiä koristeet pois jo hyvissä ajoin ja sammuttaa jouluradion iänikuisen virren veisuun.

Ylimmässä kuvassa on joulupossu, jonka ompelin lasten joulusukan yllätyskaveriksi. Kaavat hankin teollisuusvakoilijatyyliin toisesta possusta, jonka sain tilapäisesti käsiini. Joulukuusemme taas tuli sisään viime lauantaina. Se löytyi vinkin perusteella Kirkkonummelaiselta hakkuutyömaalta. Se minkä kuusi tuuheudessa häviää, se ekologisuudessa voittaa. Kuusi iskettiin halpaan sinkkiämpäriin, joka täytettiin hiekoitussoralla. Yllättävän hyvin toimii ja pysyy pystyssä. Kun laitoimme kuusen vielä pyörillä kulkevalle alustalle ja laitoimme valoiksi pattereilla toimivat led-valot, kuusi voi olla keskellä lattiaa.

Hyasinttiasetelmassa huipentuu jouluhössötykseni laajuus. Tein keramiikkavadin ihan tätä tarkoitusta varten itse, ostin pienet hyasintit Ikeasta ja sammalet viereisestä metsästä. Piparkakkumuotit lampussa taas ovat ukkini leipuriaikaisia peruja.

PS: Minulta voi tilata jotain blogini käsitöistä. Saattaisi nipin napin ehtiä jouluksi.

Elsan juhlamekko

2011-12-19T15:11:00.001+02:00

Elsa teki koulussa itselleen tämän juhlamekon.

Sydän ja mobile

2011-12-19T14:56:00.001+02:00

Kuvassa jouluinen koristesydän, jonka tarkoitus on toimia paikkamerkkinä joulupöydässä. Tein jokaiselle lapselle omat ja muutkin jouluvieraat tulevat saamaan samanlaiset. Täytteenä on riisiä, joten sydämen voi vaikka lämmittää, jos haluaa täsmälämpöhoitoa jumittuneisiin jäseniin.

Mobile syntyi puolivahingossa. Tarkoitus oli virkata Novitan Huopanen-langasta rannerenkaita, mutta ne huopuivatkin liian pieniksi. Jotain käyttöä keksiäkseni pyörittelin muutamia huopapalloja ja laitoin lankaan roikkumaan.

Joulukoristeita

2011-12-19T14:43:00.002+02:00

Tässä vähän jouluisia askareita. Kokeilin huvikseen tuunata vanhoja joulupalloja liisteröimällä päälle sanomalehtiä sekä virkkaamalla. Kranssin kokosin pihalle myrskyssä varisseista koivunrisuista Hesarin 4.12.2011 idean mukaan. Koristeeksi kiinnitin tervanarulla sanomalehtirullia ja vanhaa ruutukangasta.

Näitä ja vähän muita käsitöitä oli myynnissä koulun myyjäisissä.

Päällystettyä

2011-12-19T13:57:00.000+02:00

Olen vimmattu päällystäjä. Tässä kaksi uusimaani esinettä. Ensimmäinen esimerkki on Elsan musta tuoli, jonka huputin pehmustettulla kangaspäällysteellä. Toinen esimerkki on Elsan kirkkaanvihreä radio, jolle piti saada hillitympi päällyste. En tiedä hillittyneisyydestä, mutta ainakin vaaleampi siitä tuli. Eli virkkasin radiolle kuoren villalangasta ja koristelin napeilla ja kirjonnalla. Erilaiset nappulat ja kaiutinaukko tuottivat ylimääräistä päänvaivaa, mutta suikkailin koukulla sinne tänne ja sain kuin sainkin "myssyn" sopimaan radion päälle.

Ei siis kannata heittää hyvää tavaraa hukkaan, kun sille voi laatia uudet kuoret.

Joulusukkia

2011-12-01T20:32:00.000+02:00

Lasten joulusukat ovat heidän itsensä tekemät. Päällimmäisenä Simon ompelema sukka, johon tuli vielä näin hienot käsin ommellut paikat. Sukkiin ilmestyy yllätyksiä lähinnä viikonloppuisin.

Purkki hunajaa

2011-12-01T20:23:00.001+02:00

Omien työläisteni satoa. Nyt mehiläiset ovat vetäytyneet mehiläispesän suojiin ja odottamaan uutta kesää.

Poikien käsitöitä

2011-12-01T20:11:00.002+02:00

Leo (11) ja Simo (9) ovat myös saaneet käsityöpistoksen. Kun poika pyytää ompelukonetta esille, niin eihän siitä oikein voi kieltäytyä. Ei, vaikka projekti sitoo myös äitiä. Ylinnä Simon piparipoika, jonka hän halusi tehdä joulumielen puuskassaan joululahjaksi, mutta jätettäköön vielä sanomatta kenelle. Meillä oli kylässä Simon kaveri Lauri, jolle piti myös tehdä samanlainen. Autoin poikia vähän kurveissa sekä päättelyssä. Lauri huokaisi vielä meiltä pois lähtiessään ompelus repussaan, että "Olipa kiva ommella!".

Simon piparipojan kädessä on lappu, jossa lukee: "Hei sinä! Vaikka olen piparipoika, älä syö minua! T: Piparipoika Pertti. PS. Minä pidän kuusista. Laitathan minut kuusen alle."

Leo halusi tehdä tyynyn minun käsityökurssilla värjäämistäni kankaista. Hän valitsi tämän kankaan, koska se on hänen oma vanha flanellinen vauvapeittonsa. Lisäksi Leo halusi oppia kirjailemaan saadakseen tyynyyn omat nimikirjaimensa. Ei muuta kuin opettelemaan. Tyynyyn on kuvan ottamisen jälkeen lisätty keltaisia hapsuja kulmiin. Sekin Leon tarkan visioinnin tulosta.

Täytyy ihailla poikien tarttumista toimeen. Mitäköhän seuraavaksi? Olkihimmeli? Tuohivirsut?

Lampun uusi asu

2011-12-01T19:58:00.000+02:00

Lampussamme roikkuu kaikenlaista vaihtuvaa tavaraa. Nyt varjostimen virkaa toimittaa ikivanha pitsiliina ja lisäksi keräsin lamppuun rannalta tervalepän oksia. Laitoin myös keskelle roikkumaan keramiikassa tekemiäni lehtiä. Niiden malli on otettu pihallamme kasvavasta Katsurasta, joka on japanilainen puu. Joulutonttu on eksynyt kynttiläkippoon, joka on myös omaa tekoa. Seuraavaksi viritän lamppuun pari jouluista sydäntä.

Neuleita Elsalle

2011-12-01T19:44:00.000+02:00

Pitsineulebolero ja panta Elsalle.

Orava

2011-12-01T19:39:00.000+02:00

Leo nappasi kuvan yhdestä pihamme oravista.

Kurpitsa

2011-11-01T14:43:00.000+02:00

Viimeisin käsityöprojektini oli kurpitsapuku, jonka Simo tilasi Halloween-juhliin. Simo oli tarinoinut kurpitsa-Patesta jo jonkin aikaa ja halusi sonnustautua alter egonsa mukaisiin vermeisiin. Tässä tulos ja sillä irtosi myös koulun pukukilpailuissa ykköstila.

Laatikoita taksvärkkityönä

2011-10-20T14:12:00.000+03:00

Elsalla oli koulussa taksvärkkipäivä ja sen hän vietti apulaisenani. Yhtenä tehtävänä oli päällystää kasa pahvisia arkistolaatikoita, jotka ostin Biltemasta. Laatikot päällystettiin erilaisilla tapeteilla. Elsa teki työn lähes kokonaan ja tässä tulos.

Aion arkistoida laatikoihin tärkeitä papereitani, jotka ovat lojuneet erilaisissa rumissa mapeissa, kansioissa ja laatikonpohjilla. Myös lasten piirustuksia, joita meillä eräs innokas piirtäjä tuottaa kilokaupalla, voi arkistoida tänne.

Muutama laatikko jäi vielä päällystämättä, mutta näillä pärjää jonkin aikaa.

Hartiahuivi

2011-10-20T14:05:00.000+03:00

Tuntuu, että olen tehnyt paljon kaikenlaista, mutta lopulta aikaansaannoksia tänne blogiin on jäänyt aika vähän päivitettäväksi. Tässä yksi.

Tein hartiahuivin ihanan kirjan "Virkkauksen ilo" innoittamana. Vaikka inhoan liikaa kimallusta, tässä langan mukaan lisättiin ohutta lurex-lankaa. Ostin moniväristä, joka ei kylläkään kuvasta näy, mutta tekee huivista mukamas hienomman. Kokoamista vailla on myös isoäidinneliömallin mukaan tehty pipo samoista langoista.

Virkattu kukkaro

2011-08-19T23:13:00.000+03:00

Sain ystävältäni hauskan virkkauskirjan nimeltään Virkkauksen ilo (WSOY). Siinä on yksinkertaisia ja innostavia perusohjeita ja yksi niistä oli kukkaro. Tein omani Novitan Cocos-langasta. Se oli halpaa ja se oli ainoa, jossa oli mukana ohjeessa vaadittua kiilua. Ohjeessa ei mainittu mitään vuorikankaasta, mutta ompelin sellaisen, etteivät saumat pursuilisi. Sen testasin, että tänne mahtuu myös puhelin.

Ilon aihe

2011-08-19T23:01:00.003+03:00

Hain Espoon työväenopiston käsityön taiteen kolmivuotiseen perusopetukseen. Sitä varten piti tehdä ennakkotyö, jonka piti olla jonkinmoinen vapaamuotoinen tulkinta Vilja-Tuulia Huotarisen ilo-aiheisesta runosta. Oma Iloni on kuvassa.

Nukke on tehty vanhasta T-paidasta, täytetty vanulla sekä riisillä ja keinutelineenä toimii hajonnut lyhty. Keinulauta on raku-keramiikkaa. Väkersin nukelle myös pienen hamosen ja askartelin käteen pienen kutimen, koska kutominen on iloni. Ja keinuminen on aina hauskaa. Kudinpuikkoina on katkaistut varrastikut. Nuken hiukset on nyrhitty Elsan vanhasta prinessaperuukista.

Sain tällä viikolla kuulla, että pääsin mukaan ryhmään. Saan nyt väkertää käsitöitä kerran viikossa ohjatusti ja jatkan myös vanhassa keramiikkaryhmässäni.

Kangasruusuja ja muuta pientä

2011-08-19T22:37:00.003+03:00

Olen jo kauan sitten hurahtanut kangasruusuihin ja kukkiin. Elsan ja minun kesätyönäni oli tehdä niitä lisää ja mennä satunnaiseksi käsityökauppiaaksi Kauppatorille. Elsa teki suurimman osan pienistä japanilaisista kukista ja minä taas ruusuista ja toisenlaisista koristekukista. Näitä kaikkia saa muuten ostaa, jos jotakuta kiinnostaa.

Tein pikkukukista, päällystetyistä puuhelmistä, nauhoista ja napeista myös kaulakoruja. Yhdessä on vähän pidempi solmittava nauha ja se toimii vaikkapa vyönä.

Pitkäaikainen haaveeni torimyyjän työstä on nyt toteutettu ja aion mennä vielä toistekin, kun kerran torikortin hommasin. Suuria tienestejä en tule saamaan, mutta pelkästään toritunnelmasta ja meri-ilmastosta nauttiminen riittää palkinnoksi.

Isot ruusut maksavat 10 euroa, pienemmät 7 euroa, pikkukukat 4 euroa ja isot kukkakoristeet 10 euroa. Kaulakorujen hintana on 20 euroa. Tunikoiden hinta on 35 euroa. Niistä lisää seuraavassa päivityksessä.

Oma vaatemerkkini

Vaatteiden ompelua ja yksi virkkaustyö

2011-08-19T22:24:00.001+03:00

Villa Kaneli on ollut kesätauolla blogipäivitysten suhteen, mutta käsityöt eivät ole tauonneet. Päinvastoin. Niitä on syntynyt lisää. Keväällä ompelin pilkkumekon ja sitten toteutin pitkäaikaisen suunnitelman miesten paidoista tehdyistä tunikoista. Yksi olikin ollut itselläni jo vuosia käytössä, mutta tein niitä nyt lisää.

Tunikakuvissa poseeraa mallina Elsa. Kokeilin myös pitsivirkkausta, mitä en ole koskaan aiemmin osannut. Alla puuvillalangasta tehty vintage-jakku (ohjeen nimitys). Harmi, että lanka oli paksuudeltaan vähän erilaista kuin ohjeessa, joten jakku olisi saanut olla vähän väljempi.

Verhoilijan hommia

2011-05-18T22:38:00.001+03:00

Varastosta löytyi jälleen (älkääkä kysykö mitä kaikkea siellä vielä onkaan). Nyt otin uuteen käyttöön vanhat nojatuolit, joista toisen olen saanut anopilta ja toinen on kai päätynyt meille äidin siskon miehen isältä tai jostain kummin kaimalta. Olin päällystänyt tuolit joskus Jääkiekkoleijonien edellisen voiton aikoihin Sandersonin sinänsä ihan kivalla kankaalla. Mutta päällykset olivat kissojen kaltoin kohtelemat ja muutenkin liian tummat. Ja tuolit olivat muutenkin päätyneet kyllästymiskarenteeniin, joka sai nyt luvan päättyä.

Ostin Eurokankaasta uudet kankaat samaa merkkiä. Hinnaksi tuli 18 €/tuoli, mikä ei ole mielestäni paljon. Tässä monenlaista istujaa kannatelleet istuimet. Kissatkin tykkäsivät.

Tuulahdus 60-luvulta

2011-05-18T22:25:00.001+03:00

Pihamökin kunnostustöissä löytyi vuoden 1968 Hesareita. Valitettavasti mukana ei ole hajua, joka on ihana 40 vuotta ullakolla muhinut mökkiaromi.

Mainokset ja työpaikkailmoitukset paljastavat, että elämänmeno ja työelämä on muuttunut. Henkilökohtaista-palsta on kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin. Ajalta ennen sosiaalista mediaa siellä haettiin kontaktia kirjainmerkkejä säästellen. "Sair.hoit ja virkatytöt huom!".

Villa Kanelin kevätkuvia

2011-05-18T22:16:00.000+03:00

Kevään rakutöitä

2011-05-18T21:48:00.001+03:00

Keramiikkaopettajani järjestää joka kevät pihallaan Ruukinrannassa rakukeramiikkapäivän. Tässä sen satoa. Eli sudenkorento, jonka sininen esikuva ja serkku sai myös uudet siivet. Seinäpurkille en ole vielä keksinyt käyttöä enkä paikkaa, mutta eiköhän jotkut esineet sinne tiensä löydä.

Lundian valkopesu

2011-05-18T21:42:00.002+03:00

Mäntyiset Lundia-tikkaat alkavat olla jo aika tylsä ja kyllästyttävä näky ja meillä niitä löytyy varaston kätköistä montaa eri kokoa ja mallia. Löytyipä sieltä eräät puuvalmiina hankitut tikkaat, jotka oli käsitelty vihreällä ja ruskealla puuvahalla. Aivan kauheat siis, mutta muuten hyvät. Päätin antaa niille uuden mahdollisuuden.

Vanha korkea Lundian vitriinikaappi oli liian iso ahtaalle paikalleen ja sen tilalle tarvittiin matalampi malli. Vanhat vihreä-ruskeaksi käsitellyt tikkaat piti vain käsitellä valkoiseksi ja täytelevy päällystää tapetilla. Myös takalevyn päällystin samalla vaaleasävyisellä tapetilla. Vitriinikaapin lasihyllyt ja sen valkoiset hyllytasot sopivat tähän kaappiin. Samoin ovet, mutta ne olivat vähän kulahtaneet ja maalasin ne Helmi-kalustemaalilla valkoiseksi.

Tässä tulos. Seinällä oleva kultakehyksinen ja kovia kokenut ikivanha peili on lahja vanhemmiltani ja senkin aion tuunata uuteen uskoon. Siitä kerron myöhemmin.

Virkattu matto

2011-04-29T11:21:00.004+03:00

Virkkasin pienen kynnysmaton, johon käytin vanhaa yöpaitaa, tunikaa, toppia ja T-paitaa. Ne olivat sen verran epäkuranttia tavaraa, etten voinut laittaa sellaisenaan kierrätykseen, mutta ne sopivat mainiosti mattoon suikaloituna. Kävin siis läpi kaappeja ja poistin vanhoja vaatteita kierrätykseen. Muutamat muut vaatekappaleet säästin hyötykäytettäväksi ihan sellaisenaan, kuten eräänkin pieneksi jääneen Marimekon vihreäkuosisen paidan. Suunnittelin, että ainakin lelunalle, meikkipussin sisus tai ruusukoriste saattavat syntyä näistä aineksista. Fidaan kiikutin aika paljon vaatetta ja sieltä mukaan tarttui Elsalle mekko ja Simolle lierihattu kahdella eurolla. On ollut aika hauska näky, kun tokaluokkalainen Simo on ollut niin ihastunut hattuunsa, että on käyttänyt sitä koko viikon koulussa.

Ruusukuppi

2011-04-04T13:40:00.001+03:00

Tässä ruusukuppi, jonka tein samalla tyylillä kuin saippuakupin aiemmin (ks. helmiikuun kohdalla). Ja se tyylihän oli siis tursuavan pursuavan romanttinen ja sopivasti naiivi. Savena on pilkullinen luonnonvaalea savi, jossa on kiiltävä lasite ja vähän kuparioksidia lehtivihreänä ja vaaleanpunaista kukissa. Kupiin voi kätkeä kaikenlaista, kuten vaikka simpukkakokoelman.

Kaappi vanhoilla ikkunoilla

2011-04-02T10:46:00.003+03:00

Hankin huuto.netistä vanhat ikkunanpokat ja suunnittelin käyttäväni ne kaapin ovina. Vain kaappi puuttui, joten päätin rakentaa sen. Nyt sain hankkeeni valmiiksi ja työn edetessä päätin korvata vanhan avohyllyn tällä uudella kaappikokonaisuudella. Nikkaroin kaapin alusta loppuun aivan itse omilla pikku kätösilläni.

Alussa minulla oli vain kasa lautoja ja ränsistyneet ikkunat. Puulevyt hankin Bauhausista jossa ne leikattiin sopiviksi paloiksi antamieni mittojen mukaan. Takalevynä on vaneria, jonka päällystin tapetilla ennen kiinnitystä. Maalasin kaapin rungot Liberonin kookosmaalilla, jotka vahasin lopuksi antiikkivahalla. Ikkunanpokat raaputin ja maalasin Helmi-kalustemaalilla. Jouduin vaihtamaan myös yhden ikkunaruudun ja taistelemaan ikkunakitin kanssa.

Ikkunoiden nupeiksi kiinnitin keramiikassa tekemäni omateikoiset nupit, joita valikoimissani riittää monenlaisia. Hyllyiksi hankin lasihyllyt, joiden kiinnikkeinä toimivat maalatut reunalistat. Hankalinta oli saranoiden kanssa taitelu, mutta lopulta nekin toimivat. Nyt kaappi on lastattu täyteen astioilla ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt ryhdyin haaveilemaan vanhan ajan höyläpenkistä uuteen autotalliimme. Sellaisesta, joka puuseppäisoisoisälläni oli.

**

Ja nyt siis kuvittelen, että puusepäntaidot ovat jotenkin valuneet minuun. Eivät ole, mutta onneksi on hyvä akkuporakone.

Lamppu vaihtaa asua

2011-04-02T10:31:00.002+03:00

Minusta lamppuihin ei kannata upottaa isoja rahasummia. Tosin design-lamput hivelevät kyllä silmiäni, mutten vielä ole aikonut sijoittaa niihin. Sen sijaan pidän siitä, että voin puuhastella omien lamppuviritysteni parissa. Tässä on tämän hetkinen ruokapöydän lamppumme.

Se on oikeasti Ikean kynttiläamppeli, jonka otin lamppukäyttöön joulun alla. Sitä ennen se toimi olohuoneessa pelkkänä kynttiläkoristeena. Kiinnitin kehikkoon rautalangalla reikämetallilevyä eri kokoisiksi kehiksi taivutettuna ja kiinnitin niihin jouluna valkoista hapsuverhoa ja kristalleja. Roikotin lampussa myös vanhoja mustavalkovalokuvia Kiinnittiminä toimivat pienet verhoklipsit. Joulun jälkeen lampulla oli toinenkin asu, mutta nyt päätin kokeilla ohutta kaavapaperia kaksinkertaisena vähän ryppyisenä reunuksena. Outo, myönnän, mutta valo siivilöityy riisipaperimaisen paperin läpi hauskasti. Mieleeni tulee pilvi.

Pääsiäisenä pilvi saa väistyä ja laitamme lamppuun jotain muita killuttimia. Ainakin risuja voisi kokeilla ja jotain keväistä ja värikästä. On hauskaa miettiä, mitä kaikkea lamppuun voi laittaa ja miten valo siivilöityy erilaisista pinnoista. Mielessäni on myös pari muuta lamppuprojektia. Yhtenä on jalkapallotekniikalla liimailtu paperivarjostin makuuhuoneeseen.

Kotini on Puuhamaani.

Päällystetyt pahvilaatikot

2011-04-02T10:17:00.000+03:00

Päällystin tylsät säilytyspahvilaatikot tapettirullan ylijäämäpätkillä. Nyt niitä voi rauhassa pitää esillä kaapin päällä. Käytin erilaisia tapetteja ja toisen kannen kulmia jouduin tilkitsemään kukan muotoisilla kulmatilkuilla. Tapettipaloja saa muuten näytteeksi ilmaiseksi tapettikaupoista.

Selestiina

2011-02-10T21:11:00.002+02:00

Elsa teki koulun käsitöissä välityönään tällaisen maskotin, joka sai nimekseen Selestiina.

Saippualle

2011-02-10T21:10:00.000+02:00

Tässä keramiikassa tekemäni hyvin vapaamuotoinen saippuakuppi.

Ei rannetta pakota

2011-01-11T17:45:00.000+02:00

Kotivinkin tuoreimmasta numerosta sain innoitukseni näihin rannettimiin, vai miksiköhän näitä käteen laitettavia säärystimiä oikein pitäisi kutsua? Ne ovat pitkää mallia ja ulottuvat aina kyynärpäähän asti. Näissä ei ranteita pakota. Laitoin koristeeksi kaksi nappia ulkopuolelle ja sisäpuolella on peukalolle oma aukko.

Leo on tilannut itselleen myös tällaiset, mutta eri väriset. Niihin pitää kuulemma tehdä pieni tasku.

Elsan sukkia

2011-01-11T17:40:00.000+02:00

Vihreät sukat ovat Elsan ensimmäiset omatekoiset villasukat ja ne hän kutoi koulussa. Nämä toiset hän teki joululomalla kotona. Lankana on seitsämän veljestä ja hyvin lämmittää.

Sukkaa pukkaa

2011-01-03T15:05:00.000+02:00

Tässä ensimmäiset sukkani sitten kouluaikojeni ja silloinkin sukan kutominen jäi vain yhteen sukkaan - joka muuten löytyy taannoin vanhoista sukan varsista tehdystä peitosta. Koulusukkani oli tehty kirjoneuleena niin kunnianhimoisen vaikeana, etten jostain syystä jaksanut ikinä tehdä toista.

Näissä itselleni tekemissäni sukissa on itse keksimäni raidallinen varsi, jonka voi pitää joko ylhäällä tai kääntää. Neule on tehty toisen värin kohdalla nurjana ja toisen värin kohdalla oikeana neuleena. Siitä johtuu Makkaratalon makkaraa muistuttava muoto. Näyttää vähän erilaiselta riippuen siitä, kummin päin vartta pitää. Aloitin seuraavana projektina ranteenlämmittimet Kotivinkin ohjeen mukaan, mutta uusia sukkia teen varmaankin vielä, kun keksin niille sopivan käyttäjän.

Uusi vuosi

2011-01-03T14:48:00.001+02:00

Meilläpä oli uuden vuoden aattona tähtisadetikkuja, noita pahamaineisia räjähteitä ja vieläpä lasten käsissä. Samoin pojat pamauttelivat muutaman muun paukun ja yksi ilotulitekin posautettiin taivaalle. Kas tässä:

Vuosi sitten tähän aikaan matkustimme Thaimaahan, mutta nyt pysymme visusti Suomessa ja nautimme lumikinoksista. Niihin suorastaan uppoaa....

Tässä muuten vielä linkki Mikon ottamiin kuviin, jossa luminen puu on minusta erityisen hieno:

http://fotomikko.kuvat.fi/kuvat/Viikonkuva/Luminen+puu.jpg

Omatekoisia joululahjoja

2010-12-26T18:39:00.005+02:00

Minulle on kunnia-asia tehdä edes muutama joululahja itse, mutta koska aikaa ei taaskaan ollut tarpeeksi, nämä muutamat syntyivät viime hetkillä ennen joulua yön pimeinä tunteina. Ylimmässä kuvassa on vanhan Marimekko-kukkaron uusi tuleminen Tilda-kankaalla päällystettynä. Marimekon vanha kuvio oli niin aikansa elänyt ja tylsä, että tein siihen uuden päällyksen, jonka ompelin ompelukoneella ja kiinnitin käsin kukkaron yläreunaan. Lisäksi tein irrotettavan koristeruusukkeen nauhasta ja napista.

Toisessa kuvassa on pari kangasruusua ja meikkipussi, sitten Simolle tekemäni löröpipo, joita olen jo tehnyt useampia eri perheenjäsenille. Alinna on maailman helpoimmat tossut, joita meillä kuluu paljon. Kuvan tossut ovat tässä minun jaloissani vähän isot, koska ne on tehty miehelle. Ohje sopii myös poropeukaloille ja on pelkistetysti seuraava:

Luodaan 30 silmukkaa ja kudotaan aina oikein-neuletta suunnilleen tossun puoleenväliin asti. Sen jälkeen jatketaan teräosa joustinneuletta ja vedetään lopussa lanka kärjen silmukoiden läpi niin, että kärki menee suppuun. Sitten ommellaan teräosa, eli tossun päälliosa yhteen ja lopuksi taitetaan kappale kantapään takaa yhteen ja ommellaan kiinni.

Yksinkertaista? Minusta on.

Joulutunnelmaa

2010-12-26T18:28:00.002+02:00

Virittelin jouluvaloja sinne tänne; kaappiin, ikkunalle lasipurkkiin jne. Ylimmässä kuvassa on todellinen näpertelyinnostukseni huippusaavutus, eli muovipullon pohjista tehdyt lampun kuvut. Muovipulloja kertyi Juntulan luomutilan mehuista, joille en keksinyt uusiokäyttöä. Koska en raaskinut heittää niitä pois, leikkasin pohjat talteen ja päällystin ne lautasliinoilla ja decoupage-lakalla. Alimmassa kuvassa juuri jouluksi kukkaan puhjenneen sarjanarsissin kukka. Aika voimakkaan huumaava tuoksu, jonka tuulahdellessa Simo ihmetteli, miksi meillä haisee hevosen lanta. En ole ihan samaa mieltä, mutta ainakin tuoksuallergiselle aromi voi olla turhan voimakas.

Katonvalkaisuprojekti

2010-12-26T18:20:00.001+02:00

Maalasin painovoimaa uhmaten kattomme joulun alla valkoiseksi. Vähän hankalaa huonekalujen keskellä pitkällä jatkovarrella ja välillä tikapuilla kieppuen. Mutta tulos on valoisa. Seuraavaksi lamput menevät vaihtoon.

Joulukortteja

2010-12-17T10:40:00.000+02:00

Elsa teki jälleen tänä jouluna ison kasan joulukortteja.

Tasetteja

2010-12-07T11:28:00.000+02:00

Laitoin muutama viikko sitten tasetteja, eli sarjanarsisseja kasvamaan lasipurkkiin. Laitoin kukkasipulit koristesoraan ja juuria näkyy jo. Ihan jouluksi ei taida ehtiä, vaikka vartta näkyykin jo enemmän kuin tässä viikko sitten otetussa kuvassa. Onneksi orkidean nuppu näyttää siltä, että kohta kukkii.

Mustaa alpakkaa

2010-12-06T19:58:00.003+02:00

Musta alpakkavillatakkini on valmis. Napit päällystin itse kankaalla. Kevyt, mutta lämmin aina oikein -neuleena neulottu takki muotoutuu hyvin päälle. Kuvassa on myös kauluri, jonka tein jo aiemmin. Nyt voin taas verhota, kääriä, vuorata ja peittää itseni lämpimiin villoihin, muuten ei tätä talvea kestä. Paitsi että lumisade on kyllä ihanaa. Ja lasten pulkkaleikit ja lumikaupungit sekä lyhdyt ja jääpuikot.

Seuraavaksi villasukkia. Edellinen ja ainoa olikin koulun pakollinen kantapääpainajainen, jonka aion nyt selättää.

Heittopusseja

2010-12-06T19:48:00.001+02:00

Tässä lasten tehtailemia omia leluja. Elsa aloitti harrastuksen pari vuotta sitten vaaleanvihreällä hahmolla, joka on ylärivissä vasemmalla. Nyt Leo ja Simokin innostuivat ja Elsa teki myös muutaman uuden. Täytteenä on kuivattuja herneitä. Paremman puutteessa kävivät myös kuivatut pavut ja riisit.

Elsan otuksia ovat valkoinen ja vaaleansininen hahmo. Vaaleansininen tekoturkishahmo esittää pöllöä. Simo halusi tehdä eläinkuosiotuksensa aika äreän näköiseksi ja tarvitsi vähän apua hampaiden ja silmien ompeluun. Loput otukset ovat Leon tekemiä. Kullanvärinen hirviönaama kiilsi niin, että otin siitä myös erillisen kuvan. Elsa ja Leo kirjailivat naaman kuviot itse. Leo teki jopa lehmäkuvion mustat läiskät jokaisen erikseen ompelukoneella.

Näillä leluilla pojat saivat aikaan hyvät leikit ja äiti hykerteli salaa tyytyväisenä. Opit tee-se-itse-leluista ja käpylehmistä eivät ole selvästikään kaikuneet kuuroille korville.

Laattoja ja nuppeja

2010-11-15T14:12:00.001+02:00

Tämän syksyn keramiikkainnostukseni on suuntautunut laattojen tekoon. Ajattelin kokeilla laattoja WC:n seinässä ja tein erilaisia laattakokeiluja sitä silmällä pitäen. Sivutuotteena olen muotoillut nuppimallisia vetimiä. Muutama alien- ja otus-mallinen nuppi mahtuu normivetimien joukkoon, mutta vielä en tiedä, mitä näillä vinksahtaneilla nupeilla voisi avata. Ehkä keksin jonkun laatikoston joskus myöhemmin.

Meksikolaista lasia ja keramiikkaa

2010-11-15T14:09:00.001+02:00

Meksikolaisesta lasista tehty iso laakea vati oli pyörinyt kaapissa käyttämättömänä hankalan ja ison muotonsa takia. Kun siitä kaiken lisäksi lohkesi pala, ajattelin hyödyntää lasia keramiikassa.

Tein kooltaan vähän yli 40 senttiä leveän laakean keramiikkavadin, jonka lasitin ja asetin sen pohjalle ison palan lasivadin pohjaa. Lasitus onnistui ja vadin pohjaan suli kiiltävä paksu lasikerros. Hieno pinta, josta voi miltei peilata itseään. Enää tulisi keksiä, mihin tämän laittaisin.

Syksyn neuleita

2010-11-15T14:05:00.001+02:00

Tässä Elsalle ja Leolle tekemäni myssyt ja Elsan neulekauluri. Myssy on tehty Suuri Käsityö-lehden 8/2010 ohjeen mukaan kaksinkertaisesta Sandnesin Mini Alpakka- ja Kitten Mohair-langoista.

Myssy on hauska vähän löysänmallinen ja Leo onkin tilannut itselleen toisen tumman vihreästä alpakasta ja valkoisesta mohairlangasta. Vaaleanpunainen kauluri on tehty Alpaca Reale-merkkisestä italialaisesta alpakkalangasta. Lankaa jäi vähän yli ja ajattelin pyöräyttää siitäkin jonkinlaisen myssyn.

Kierrätetty tuolin päällinen

2010-11-15T14:02:00.001+02:00

Tässä aiemmin kerrottuihin tuoleihin tekemäni tuolin päällinen. Pehmikkeeksi löytyi vanha villahuopa, joka on peräisin jostain 1960-luvulta. Tein näitä useampia erilaisia.

Naamiointia

2010-11-06T13:35:00.001+02:00

Halloween-koristeita on ilmaantunut paljon ja niille piti hankkia uusi säilytyslaatikko. Ihan uutta ei kuitenkaan tarvinnut mennä ostamaan, vaan vanha pahvilaatikkorumilus sai uudet kuoret. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin sively decoupage-lakalla ja sitten asetella lahjapaperia pintaan. Samalla tekniikalla olen päällystänyt muutamia pahvilaatikoita käyttäen päällysteenä tapettia.

Sain vihdoin valmiiksi Leon jo elokuussa tilaaman viitan, housut ja paidan. Niiden innoittajana toimi Star Wars, minkä mukaan Leo oli valinnut itse kankaat elokuisella Eurokangas-retkellämme. Hupun piti olla iso, jonka taakse pääsee sopivasti piiloon. Myös Simolle tein viitan vihertävästä sametista. Tallinnan matkaltamme Simo löysi napit ja Leo juuri oikeanlaisen soljen.

Nämä kaavut päällä pojat juhlivat halloweenia koulussa ja kotona. Tiimarin arpimaskeeraussetti auttoi tekemään kasvoihin verta tursuavat haavat.

Tilkkuja

2010-10-27T13:41:00.004+03:00

Olen aina rakastanut tilkkutöitä. Niissä vanhoista palasista kootaan jotain uutta, mikä on äärimmäisen kiehtovaa. Tilkkutyöt ovat kokonaan oma taiteenlajinsa erityistekniikoineen, enkä ole koskaan jaksanut perehtyä niihin tarkemmin, mutta nyt tein tämän kokeilun.

Tein valkoiseen Ikean rahiin irtopäällisen vanhasta isoisoäidinaikaisesta käsinkudotusta pellavalakanakankaasta sekä tilkuista. Tilkkuosassa on välissä vanua sekä taustakangas ja lisäksi jokaiseen saumaan tein jälkikäteen vielä käsin tikkaukset.

Minulla on ilmiselvästi meneillään Pieni Talo Preerialla-kausi, tuo lapsuuteni sielunmaisema, jossa paha saa palkkansa, hyvyys kukoistaa ja Michael Landonin lakkatukka ei heilu tuulessa.

Lisää tuoleja

2010-10-22T11:26:00.001+03:00

Nyt on tuoliperhe koossa. Kolme omaa vanhaa löytöä ja yksi huuto.netistä kotiutettu (ei näy kuvassa). Halvaksi tuli. Ompelen vielä vähän pehmusteita ja yhden tuolin selkämykseen maalaan sapluunan avulla koristeeksi pienen kruunun. En ole mikään pinnatuoli-fani, mutta tämä oli pakko pelastaa. Alla kuvissa näkyy, millainen rotisko pinnatuoli oli ennen. Hyljeksitty ja yksinäinen. Nyt se on meidän perheemme jäsen. Lisäsin alemmas myös syyslomakuvia Tallinnasta ja piironkijuttuun uuden maatuskakuvan.

Seuraavaksi on vuorossa pianotuolin kuoriminen esiin mustan hilseilevän maalikerroksen alta. Yhdet vanhat ikkunaruudut odottavat myös käsittelyä. Yritys on tehdä niistä kaapit, mutta saa nähdä, koska aika ja inspiraatio riittää.

Syyslomalla Tallinnassa

2010-10-22T10:57:00.005+03:00

Perheemme vietti syysloman Tallinnassa viime viikolla. Kolme päivää kolusimme ihania vanhan kaupungin sopukoita, kujia ja sisäpihoja. Yksi viehättävimmistä paikoista oli Chocolaterie Pierre, jossa nautimme kaakaot ja muhkeat suklaakakut. Ravintoloissa oli mistä valita, söimme mm. intialaista ja italialaista, joista intialainen ravintola Elevant oli oma suosikkini.

Tallinna on käsityön harrastajalle innostava paikka. Myynnissä on monenlaista käsin taiteiltua. Vähän sivummalta löytyy myös varsinainen käsityötarvikkeiden aarreaitta, eli Karnaluks-niminen tukkuvarastoa muistuttava kauppa, joka on pullollaan, nauhoja, nappeja, lankoja, hakasia ja väkäsiä, sun muuta ihan mielettömät määrät. Paikassa menee pää pyörälle ja hinnatkin ovat edulliset. Suosittelen.

Tuolien uusi elämä

2010-10-07T14:29:00.001+03:00

Ostimme uuden pöydän, jonka ympärille tarvittiin uudenlaiset tuolit. Ratkaisuksi löytyi jälleen kerran varastojen kätköt. Nämä kaksi tuolia eivät ole peräisin kummin kaimalta, mutta melkein; nimittäin äidin siskon miehen isältä. Tuolien muoto ei ollut ihan nappiin omaan makuuni, mutta ajattelin, että tuunailun jälkeen niistä saa ihan kelpo tuolit pöytämme ympärille.

Vaihdoin kankaan ja alta paljastui jonkinlaista pula-ajan huopatäytettä. Siinä näkyi langanpätkiä ja muita lumppukankaiden jäämiä. Mututuntumalta 1930- tai 1940- luvun perua. Säilytin täytteen, mutta lisäsin päälle vanulevyn. Tässä kuva tuolista maalit raaputettuna vanhan kulahtaneen kankaan kera.

Muut pöydän ympärille tulevat tuolit ovat erilaisia, mutta maalaan nekin valkoisiksi. Seuraava projekti on jo työn alla. Se on mustaksi maalattu hilseilevä pinnatuoli. Se on raaputusvaiheessa ja kohta pääsen maalauspuuhiin.

Vanhoja lipastoja

2010-10-07T14:17:00.003+03:00

Elsa halusi itselleen lipaston ja pläräsi Ikean luetteloita. Muistin, että varastona toimineen mökin perukoilla oli 60-luvulta peräisin oleva vaaleanharmaa lipasto, joka toimi työkaluvarastona. Muistan sen lapsuudestani vähän tylsänä möhkäleenä, mutta katsoin sitä nyt uusin silmin. Elsakin piti lipastoa hienona.

Lipasto oli täysin ehjä ja hyvää tekoa, mutta pölyn ja lian peitossa sekä täynnä rojua. Tyhjensin ja puhdistin lipaston. Muutamia laatikoita piti vähän höylätä, koska ne olivat vähän turvonneet ja jumissa. Elsa valitsi haluamansa vaalensinisen maalisävyn ja hoiti maalauksen aivan itse. Hieno tuli ja taatusti kestävämpi kuin Ikean vastaavat kalusteet.

Elsa koristeli lipaston maatuskoilla (sisustustarroja).

Myös poikien huoneeseen tarvittiin lisää säilytystilaa kynille ja papereille. Olin varastoinut 20 vuotta sitten ostetun vanhan mäntylipaston, jossa oli tylsän näköiset muoviset valkoiset vetimet. Leo halusi siitä mustan ja valitsi myös vetimien tyylin. Petsasin lipaston ja tällainen siitä tuli. Puun syyt kuultavat läpi, mutta tylsästä mäntypinnasta ei ole tietoakaan.

Koruja

2010-09-07T18:29:00.003+03:00

Tässä kaulakoruja, joita on ollut hauska näperrellä napeista, helmistä sekä kangas- ja paperikukista. Tupsullinen kaulakoru on esiintynyt täällä jo aiemmin, muut tein myöhemmin. Pallukkamaiset kukkakoristeet on tehty japanilaiseen tyyliin täyttämällä kangas vanulla ja kuromalla narulla terälehdet esiin sekä koristelemalla keskusta pikkuhelmillä tai napeilla.

Helminauhoissa käytetyt helmet ovat puuta ja osa niistä on päällystetty eri värisillä lautasliinoilla decoupage-tekniikalla. Aion tosissani käyttää samaa ideaa pianomme koristelemiseen, mutta vain osittain. Kirjassa "Upeaa rojua.Vanhojen huonekalujen uusi elämä" tekniikkaa käytetään harkitusti ja hauskasti. Kirjassa on myös monenlaisia muita entisöinti- ja maalausvinkkejä parhaat päivänsä nähdeiden huonekalujen henkiin herättämiseksi. Itse sain innostuksen etsiä pikkuruutuisia käytettyjä ikkunalaseja. Suunnittelen nikkaroivani niistä seinäkaapin. Nukkekoti, joka näkyi edellisessä päivityksessäni, toimi hyvänä harjoituksena.

Seuraavaksi aion kutoa Elsalle pipon. Se syntyy kaksinkertaisesta langasta, eli mohairista ja alpakasta. Käsityöinspiraatio siis jatkuu. Mikä ihanan naivi olotila!

Nukkekoti

2010-09-03T16:58:00.000+03:00

Elsan ja minun ikuisuusprojektina ollut nukkekodin laajennusosa saatiin vihdoin valmiiksi. Osat sain Puukeskuksesta valmiiksi leikattuna ja tein itse kuviosahalla ikkunat. Lisäksi tapetoin seinät ja maalasin ulkoseinät. Laitoin ikkunoiden ympärille listat (jäätelötikkuja ja jätepuuta) sekä verhotangot (grillivarrastikut).

Meillä on siis ollut kaksikerroksinen nukkekoti harjakatolla ja ullakkokerroksella ja otin mitat skahteen kerrokseen ilman harjakattoa siitä. Lisäosa on erillinen ja sen voi laittaa vanhan osan alle tai erikseen muualle. Nukkeodin sähköistys ja sisustus on vielä vähän kesken, mutta tässä lisäosan alakerta toimii ompelimona.

Myssypussukka

2010-09-03T16:49:00.000+03:00

Päämäärätiedottoman virkkaamiseni tuloksena alkoi syntyä pussukka. Lankana on puuvillasekoitelanka. Kokeilin puolivahingossa työtä myös päähäni ja huomasin, että tästähän saisi myös jonkinlaisen myssyn. Koska en osannut päättää, kumman teen, tein molemmat. Vuorikankaaksi laitoin vanhaa valkoista T-paitaa ja reunukseksi revityn kangasnauhan. Lippa toimii hatun lippana tai pussukan kantena. Napilla lipan saa myös taitettua nurjalle puolelle, jos pipokäytössä sitä ei halua käyttää.

Ja vielä; myssyllä on kaksi käyttösuuntaa pitkulaisesta muodosta johtuen. Suikkamainen ja kissankorvamainen.

Kas tässä:

Mallina Elsa, jota myssy lähinnä naurattaa.

Villasukkapeitto

2010-09-03T16:42:00.001+03:00

Löysin siivotessa kasan vanhoja ja kuluneita villasukkia, joista poistin varret ja ompelin yhteen tilkkupeitoksi. Työnsin peiton pesukoneeseen, missä tekele huopui tiiviiksi levyksi. Osa väreistäkin muuttui ja tulos oli aika harmaavoittoinen. Muutama varsi ei käsittelyssä huopunut ja siksi se kohta oli korvattava kangastilkulla. Laiton taakse vanua, vanhaa lakanakangasta ja reunaan koristekangasta. Kissamme Miro otti peiton heti omakseen. Kuvassa tosin näkyy myös Sagan valkoinen jalka. Aplikoin peittoon myös bambi-kuvion, mutta se ei nyt näy, koska Miro makaa tai suorittaa kuonopesuaan juuri sen kohdan päällä.

PS: Muutamasta villasukan teräosasta syntyy myöhemmin lapsen tossut. Tosin ne eivät enää sovi meidän lapsille, vaan päätyvät jollekin lahjaksi.

Lasten askareita

2010-08-14T19:52:00.000+03:00

Tässä Leon askarteluinnostuksen tuotoksia, eli omat tupakat ja piippu. Sikari ei ole kuvassa. Näitä väkertäessä aikaa kului ja, öh...tupakkaa. Sittemmin Leo möi askinsa pikkuveljelleen. Toivottavasti näiden sauhuttelu riittää pojille vielä hyvin pitkäksi aikaa.

Kaikille feikkitupakoiden ja piipun käyttäjille tiedoksi, että tupakat ja niiden aski ovat syntyneet paperista sopivin värityksin ja piippu vessapaperirullasta ja väritetystä paperista. Piipun höttö (oikea sana hakusessa) sisällä on silputtua ruskeaa kirjekuorta.

Elsa askarteli allaolevassa kuvassa olevat hauskat jääkaappikoristeet kirjan mallin mukaan värillisistä skräppäyspapereista, jotka laminoitiin. Nämä olivat ohjelmanumerona Elsan kaverisynttäreillä. Myös Leo teki oman. Taakse liimattiin liimapyssyllä magneetti ja päälle koristeita.

Kesätöitä

2010-08-14T15:12:00.002+03:00

Tässä pomppii jämälangoista koottu kirjava tunika. Siinä on sekaisin puuvilla-, bambu- ja erilaisia villalankoja, joten aika lämmin vaate vielä näille säille. En suosittele tramboliiniasuksi.

Alla myös vanhoista helmiäisnapeista, itse askarrelluista lankatupsuista ja decoupage-tekniikalla päällystetyistä puuhelmistä tehty kaulakoru. Aion tehdä vielä toisen, mutta vähän eri sävyisen. Kuvassa näkyy myös luppoaikojen tuotoksena syntyneet omatekoiset rätit ja varastoon unohtunut kannu, joka tuli kuvaan sopivien värisävyjen ansiosta. Aion kokeilla, toimisiko lohjennut kannu kukkamaljakkona.

Puutarhakutsut

2010-07-27T21:18:00.002+03:00

Elsan 13-vuotissyntymäpäivää vietettiin lähisukulaisten kesken kuumana kesäpäivänä puutarhassa. Tarjolla oli tietenkin kakkua sekä limeboolia. Tässä muutama otos myös puutarhan vastakypsyneistä kesäkurpitsoista ja kohta kypsyvistä minitomaateista. Omat mehiläispesämme asukit ovat rauhallisia, mutta villit ampiaiset olivat kiinnostuneita makeista herkuista. Siksi piti rakentaa tämä suojaisa ampiaisilta rauhoitettu pöytäpaikka hevoskastanjan alle.

Merituulta ja raitaa

2010-07-27T21:06:00.003+03:00

Koko perheen kesälomareissumme kulki Suomen länsirannikkoa pitkin. Kaukaisin etappimme oli Kokkolan edustalla olleva Tankarin majakka. Majapaikkamme oli majakkamestarin talo. Elämä saarella oli raukeaa ja saaren rauhassa ehti myös vähän kutomaan, varsinkin kun yksi laivavuoro peruutettiin kovan tuulen takia.

Vanhoja vaatteita, osa II

2010-07-17T17:07:00.008+03:00

Tässä lisää vanhoja vaatteita varaston kätköistä. Lisäilin muutamia kuvia aiempaan alla olevaan bloggaukseen. Tässä tulee miesten vaatteita etupäässä 1960- ja 1970-luvuilta sekä lasten vaatteita 1970-luvulta.

Pieni pilkahdus 1940-luvulle

Tässä vähän Humphrey Bogartmainen takki ja hattu sekä hyvät nahkaiset saappaat. Puhdistamalla ja kiillottamalla saappaista saa entistä ehommat.

Muutama miesten vaatekappale 1960- ja 1970-luvuilta

Tässä aika ruskeavoittoista vaatetusta, joka on kuulunut isälleni. Jos kuvissa olisi haju, se olisi ehdottomasti Menneniä. Ruskeita sävyjä on höystetty tuohon aikaan ripauksella viininpunaista sekä sinappia enkä tarkoita oikeaa sinappia rinnuksilla, vaan ihan tarkoituksella väripaletista hankittua.

Kuvan nahkatakki on aivan 1960- ja 1970-luvun vaihteesta. Se on itse asiassa varsin katu-uskottava asu ja näistä ainoa, jonka uusiokäytölle annoin siunaukseni asujen käyttökelpoisuutta ja päälle sopivuutta ihastelleelle isälleni. Samaa aikakautta edustaa myös veljelleni hankittu lasten nahkatakki, joka näkyy alempana. Muistan, että veljeni on nuokkunut isäni olkapäällä ko. takissa ja siitä on otettu kuva johonkin lehteen jossain vappu- tms.poliittisessa tapahtumassa. Reaktio oli varmaankin parivuotiaalta lapselta ihan terve. Vähemmästäkin lapsi uuvahtaa.

Kirjallista materiaalia

Tässä pieni hyppäys kirjalliseen materiaaliin, joita edellä mainituissa vermeissä lueskeltiin. Harmi, että mustasankaiset varsin paksut silmälasit eivät ole tallella, mutta ne voi kuvitella vielä kuvaan mukaan sekä lyijykynän lukijan korvan taakse.

Ja tätä luettavaa löytyy hyllymetreittän....EEC:tä vastustavia läpysköjä löytyi kokonainen pino. Valistustyötä siis olisi vielä tehtävänä, jos jotain kiinnostaa EEC:n vastainen kampanja. Punatähdet voivat ottaa yhteyttä.

Lasten muotia 1970-luvulta

Olen aina pitänyt vihreästä ja vanhoja lasten vaatteitani penkoessani ymmärrän miksi. Vaatevarasto on näemmä vihreää väriä pullollaan. Luulisi, että näistä sävyistä saisi jo vihermyrkytyksen, mutta nykyiset mielivihreäni ovatkin paljon hillitympää sävyä. Vihreä pallopaita on Nanson ja niitä taitaa saada tänäkin päivänä. Valkoinen vekkihame on tehty äitini tennishameesta. Äitini ompeli minulle myös valkoisen merimiesmekon, jota pidin viisivuotiaana. Nahkatakki on kuulunut veljelleni parivuotiaana ja se on tekonahkaa.

Kirjoneuleet on kutonut mummini minulle ja veljelleni. Molempiin kuului myös hattu, mutta omani on kadonnut. En tiedä, miten punavihersokea näkee viimeisen kuvan neulemekot, mutta ne siis ovat räikyvän vihreän ja punaisen väriset. Punavihersokeita palvellakseni sijoitin kuvaan myös keltaiset sandaalit.

Vintagea mökistä

2010-07-16T00:21:00.015+03:00

Villa Kanelin pihalla oleva varastomökki on ollut raivoisan siivoustyön kohteena. Ryppyjä ja tahroja oikomatta päätin vähän leikitellä; apunani äiti ja tytär. Tässä kuvattuna muutamia helmiä esi-äitieni vaatekätköistä.

1920-30 luku

Yllä ensimmäisenä on Walerian-papan paita, toisena vanha patjaraitakankainen tai flanellinen aluspaita ja kolmantena luultavasti Edith-tädille kuulunut yöpaita. Em. vaatteiden omistajat ovat siis äitini pappa ja täti. Lisäsin kuviin myös Walerianin tolstoilaisen paidan, aivan vuosisadan alkupuolelta sekä saman aikakauden naisten puuvillaiset pitsialushousut. Kesäinen hattu on myös Edithin, eli Eetin, jota myös Pupuksi kutsuttiin. Aion ottaa paidoista kaavat, sen verran käyttökelpoiset mallit ovat tänäkin päivänä. Ja hattu käy myös ihan sellaisenaan käyttöön.

Mekkoja 1930- ja 1940-luvuilta

Kuvan mekot olivat jo aika kuluneita ja pientä silitystä vailla, mutta niiden malleista saa kyllä hyvän käsityksen näistä kuvista. Keskimmäinen pumpulileninki oli mallina aivan ihana ja keveä. Kangas on hyvin ohutta ja siinä on pienen pieniä vihreitä pilkkuja. Reunoissa kulkee luonnonvalkoinen kapea pitsi. Sinisen puvun kanssa oleva hattu taitaa olla 1920-luvun perua. Hattu on samanlainen, kuin edellä mainitun Pupun piirongin päällä olleessa kuvassa olleessa nuorilla oli. Kuvakehyksenä toimi sellaisen puolipyöreän muotoinen lasipallo, jota aina ihastelin, kun kävin tädin luona kärttämässä Kettu-karkkeja tai Fazerin parhaita. Joskus niitä ei ollut ja oli tyytyminen Pectukseen.

Lisäyksenä aiempaan laitan vielä kaksi äidinäitini 1940-luvun mekkoa. Sininen on hyvin ohutta ja laskeutuvaa kangasta ja valkoinen on pellavainen yksinkertainen kesämekko. Ja kaikki tietysti itse tehtyjä.

Essutyyliä 1940-1950-luvuilta

Olen aina halunnut pukeutua Hilja-maitotytöksi ja näissä essuissa pääsin jo vähän tunnelmaan. Hilja oli kylläkin nuori tyttö, toisin kuin näiden kuvien ehtoisa emäntä. Perunat ovat tulella ja kanojakin pitäisi mennä ruokkimaan. Essut taitavat olla mammani perua, joka oli varsinainen emäntien emäntä. Hänen arkipuuhistaan tuon edeltävän lauseenkin nappasin. Hän nimittäin hoiteli kanoja, kävi lypsyllä, jutteli kukille ja kokkasi kaikille. Leivätkin voiteli valmiiksi.

Talvimuotia melkein talvisodan hengessä

Kaksi ensimmäistä takkia ovat jotain turkista muistuttavaa ja peräisin 1940-luvun kieppeiltä. Jalassa ovat myös aidot päällyskengät, jotka puettiin korkokenkien päälle. Viimeisen kuvan sininen villakangastakki on kuulunut äidilleni ja se on ostettu Kollman Kappa-nimisestä liikkeestä 1960-luvulla.

1960-lukua

Ensimmäinen asu tuo mieleen Kar-Airin lentoemännän. Asu on äitini, jolle sen ompeli hänen äitinsä eli aiemmin mainittu mammani. Valkoinen villakankainen mekko on äitini hääpuku 1960-luvun puolivälistä, eli ajalta, jolloin vihkiminen tapahtui ruokatunnilla maistraatissa. Sonnustauduin itsekin siihen vihkimispäivänäni. Alin pallopaita saattaa olla 1950-luvun puolelta. Siihen kuului aikoinaan (kuulemma) kellohelmainen hame samasta kankaasta. Paita kuuluu vähän hoikemmalle henkilölle...

Asusteita eri vuosikymmeniltä

Seuraavat hepenet eivät sovellu herkkähipiäisille. Joukossa on nimttäin jokunen ajan patinoima alusasu.

Tässä vain osa kokoelmistamme. Miesten vaatteet ovat vielä erikseen. Katsotaan, julkaistaanko niistä kuvia. Riippuu vähän, löytyykö valokuvamalliksi suostuvaisia vai onko tyytyminen pelkkiin vaatekuviin ilman sisällä olevaa ihmistäytettä.

Surinaa

2010-07-15T23:19:00.004+03:00

Vihdoin siemenistä kasvattamani Mustasilmäsusannat suostuvat kukkimaan. Kuvassa alarivissä näkyvä vaatimaton pömpeli on uusi mehiläispesä. Siinä asuu tuore mehiläisyhdyskunta, joka on peräisin kirkkonummelaiselta mehiläiskasvattajalta. Villa Kanelissa on tarkoitus harjoitella mehiläisten hoitoa ja saada jatkossa aikaan hunajaa omiin tarpeisiin. Onneksi mehiläisten hoidosta on jotain hajua oman pappani kautta (=äidin isä). Hänellä oli pesiä vuosikymmeniä Mäntsälässä ja nyt niitä on parisenkymmentä vuotta hoidellut äitini sisko, eli tätini. Apua ja neuvoja siis on saatavilla.

Saa nähdä, millaista hunajaa Kurttilan kukista tulee. Tänä vuonna on odotettavissa vasta pieni näyte-erä ja ensi vuonna toivottavasti vähän enemmän.

Kesä kukkii

2010-07-15T23:06:00.000+03:00

Hyvää Juhannusta!

2010-06-25T20:08:00.000+03:00

Villa Kanelissa on askaroitu, mutta enemmänkin on nautittu ja seurattu kaiken kasvua. Kirjava kudin kasvaa myös, muttei vielä ole valmis kuvattavaksi. Se syntyy jämälangoista ja on aikamoisen räsymattomainen. Käynti tallinalaisessa käsityökaupassa poiki myös uusia ideoita ja ainakin vintage-tyylinen virkattu jakku olisi kiva saada aikaan. Joskus.

Nautiskelua

2010-06-10T16:43:00.000+03:00

Olisipa kissa, joka osaa ottaa näin rennosti. Riippukeinuun vaan, kunhan joskus ehtisi. Sen sijaan kukkien tuoksulta ei ole voinut välttyä. Ensin tuomet, sitten sireenit ja kielot ja mitä niitä nyt onkaan. Nuuh!

Puutarhassa

2010-05-17T23:24:00.003+03:00

Tässä kuva jätelaudoista ja hylätyistä vanhoista ikkunoista väsäämistäni kasvatuslaatikoista. Kun ilmat vihdoin lämpenivät, laatikot saivat valkoisen maalin pintaan ja lopuksi ruuvasin saranat kiinni. Sain saranat äitienpäivälahjaksi, mikä olikin varsinainen hyötylahja.

Elsa, Leo ja Simo saivat kukin omat nimikkolaatikkonsa, joihin laitettiin tänään multaa, muutama mansikan taimi sekä kylvettiin siemeniä. Luvassa on ainakin herneitä, porkkanoita, persiljaa, tilliä ja sipulia.

Taimikasvatukseni eivät ole edenneet kovin hyvin ja aikamoista hävikkiä on ollut sillä rintamalla. Jotain pientä taimentynkää kuitenkin on vielä kasvihuoneessa tulollaan. Sen sijaan kuvassa näkyvät Leon ja Simon kaktukset ovat päässeet kasvihuoneen lämpöön aurinkoa ottamaan. (Huom: kaikki ruukut ovat omatekoista keramiikkaa, joko minun tai äitini, ylintä hyllyä lukuunottamatta.)

Alimmassa kuvassa on maalausinnostuksen viimeisin kohteeni, eli kirkkaansiniseltä maaliltaan täysin hilseillyt pikku pöytä ja kaksi tuolia, jotka maalasin kasvatuslaatikoiden jämämaaleilla valkoiseksi. Maalin kuivuttua hioin ihan vähän sinistä vanhaa pintaa reunoista esiin tarkoituksellisen kulahtaneen vaikutelman aikaansaamiseksi. Vaikutelma syntyi helposti, koska mitään priimaa jälkeä ei näin vanhoihin ja kärsineisiin kalusteisiin olisi kuitenkaan saanut.

Pöytä on muuten ostettu eurovaalikäyttöön niinkin muinoin kuin vuonna 1996, jolloin olin köyhä untuvikkoehdokas. Tarjoilin tältä pöydältä boolia eräässä tapahtumassa, jonka muistelu saa itsesäälinsekaiset tunteet valloilleen. Yritys oli silti hyvä ja pöytäkin osoittautui sitkeäksi sekä kaltoinkohtelua hyvin kestäväksi. Parempaa poliitikkoainesta kuin omistajansa siis.

Seuraava pihaprojektini on vanhan perennaryhmän siirto uuteen paikkaan sekä pienen sillan rakentaminen. Kerrankin pääsee siltarumpujen kanssa tekemisiin. Tai ei ihan, sillä mistään järeän luokan sillasta ei ole kyse. Taitavat siis ne yhteiskunnan laajamittaiset tukiaisetkin jäädä tämän sillan kohdalla saamatta.

**
PS: Meillä on uutuuttaan hohtava pieni puutarhatraktori. En ole vielä päässyt itse rattiin koska traktoriin on ollut niin kovaa tunkua muiden perhjeenjäsenten taholta. Myös peräkärry on ollut kovassa käytössä tarjoten risukasan jos toisenkin siirtoa ihan pelkän siirtelyn riemusta. Siirreltävän aineksen puutetta on korvattu myös kotikutoisilla huvipuistoajoilla. Kyydittäviä on riittänyt.

Raku-töitä

2010-05-11T16:40:00.003+03:00

Tässä rakukeramiikkatöitä, joiden lasituspoltto tapahtui opettajamme pihalla maanantaisessa hyytävässä kevätsäässä. Rakusavi on aika karkeaa ja poltossa lasittamaton pinta muuttuu mustaksi ja nokiseksi.

Työt laitetaan 1000 asteisessa kuumuudessa tapahtuvan lasituksen jälkeen peltisiin pönttöihin, jonne heitetään päälle kuivia lehtiä, sahanpuruja ja kansi päälle. Ne muhivat sauhuten pöntöissä noin 20 minuuttia ja jännitys on suuri kun lehtien seasta kaivetaan esiin mitä mielenkiintoisemman värisiksi muuttuneita töitä. Töitä lasittaessa ei koskaan tiedä, millaisen sävyn ne saavat nokikäsittelyssä pintaansa.

Kuvissa kaksi ikkunalaudalle mahtuvaa pikku pöytääni; eli pitsipöytä ja shakkilautapöytä sekä rappioruukku, jonka lasituksesta tuli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ruukun yläosassa oleva tummempi muodostelma esittää rusettinauhaa.

Rappioromantiikkaa

2010-05-11T16:32:00.000+03:00

Rikki meneet ruukut päätyvät Villa Kanelissa puuhun. Näitä sirpaleita riittää...

Keramiikkaa

2010-05-11T16:29:00.001+03:00

Talven keramiikkatunnit ovat päättyneet ja tässä on joitakin valmiita töitä näytteeksi.

Eli ylhäällä kulho meritähti- ja simpukkakuvioilla savesta, jossa on pieniä pilkkuja. Ulkopuoli on lasitettu kirkkaalla ja sisäpuoli turkoosin värisellä lasitteella. Alhaalla on koristeseinä, jonka taakse laitetaan joku valonlähde, jotta pienistä rei´istä pilkistäisi valo. Tein erityiset tuikkukynttiänjalat tätä tarkoitusta varten (ei kuvassa).

Vappua odotellessa

2010-04-22T11:22:00.000+03:00

Vappu, tervetuloa. Simat ovat kohta valmiina.

Kasvaa, kasvaa

2010-04-22T11:19:00.000+03:00

Vaikka ulkona vihmoo räntää, kevät etenee ja täällä kasvaa kaikenlaista. Kuvassa näkyy mustasilmäsusannat, jotka ovat hyvällä alulla. Sen sijaan tomaatintaimet ovat alkaneet kasvunsa aika kituliaasti. Upouusi kasvihuone odottaa pihalla uusia asukkeja, mutta ihan vähän täytyy vielä odottaa. Uusia siemeniä on myös odottamassa multaanpääsyvuoroaan.

Saa nähdä, saammeko vielä aikaan omatekoiset viljelylaatikot, joiden kanneksi tulee vanhat ikkunat. Tämä voisi olla kasvimaan perusparannuksen vaihtoehto. Alkaa olla jo kiire, eli kohta täytyy laittaa sahat ja vasarat viuhumaan.

Aurinko hoi, tule esiin!

Leon kilpi

2010-04-22T11:11:00.002+03:00

Leo on miekkaharrastuksensa takia kiinnostunut myös kilvistä. Hän halusi, että kilpi tehdään vanerista ja niinpä kävimme Puukeskuksessa hankkimassa Leon haluaman suuruisen vanerineliön. Yritin ehdottaa jotain kevyempiä materiaaleja, mutta Leo halusi silti vankkaa tekoa olevan kilven.

Kotona Leo piirsi kilvelle pyöreän muodon (käytimme apuna tarjotinta) ja isä leikkasi sen pistosahalla (oma lelu hajosi, joten saimme lainata ammatilaiskalustoa). Sitten Leo suunnitteli ja piirsi kilven kuvion. Hän teki sen aivan itse, kuten myös sapluunan, jonka avulla Leo spray-maalasi mustalla maalilla kilven molemmilta puolilta kuviokohtaa lukuunottamatta. Kuvioksi tuli käärme, jonka hän halusi tumman punaiseksi. Sen hän maalasi käsin. Lopuksi päälle tuli vielä spray-lakkakerros.

Kahvankin Leo oli suunnitellut nettiä tutkittuaan. Hän kävi hakemassa nahkaa mummun varastoista. Autoin mittaamaan valkoiset kiinnityshihnat ja sovittamaan niille sopivan paikan. Taustalle tuli vielä vanulla pehmustettu punertava nahka. Kiinnittimme nämä ruuveilla kiinni ja täydensimme taustanahan kiinnitystä vielä liimalla. Aika hieno.

Kevättä ja perhosia

2010-04-07T14:04:00.007+03:00

Kevättä on paitsi ilmassa, myös käsitöissä. Innostuin tekemään keväisiä perhoskuvioita kaksipuoleisesta skräppäyspaperista, silkkinauhasta ja puuhelmistä*. Koriste kuuluu ikkunaan, mutta kuvaus onnistui paremmin näin seinää vasten. Kokeilin samalla kaavalla myös kankaisia perhosia, joiden loppusijoiutuspaikka on vielä auki. Ne sopisivat vaikkapa jonkun tyynyn tai peiton koristeeksi tai miksei vaikka hakaneulalla kiinnitettäväksi rintakoristeeksi. Samassa kuvassa näkyy myös matonkuteesta virkkaamani lankakori, joka syntyy yhdessä illassa. Tosi hauskaa puuhaa ja jouduin hätistelemään Elsaa pois virkkuukoukun kimpusta. Elsa tekee myöhemmin oman.

Kuvassa yllä on myös uusin bambulangasta kutomani hihaton neule. Lanka on mukavan pehmeää (30% puuvillaa, 70 % bambua), josta aion seuraavaksi kutoa tiskirättejä. Kyllä. Niin hulluta kuin se kuulostaakin, tiskirätitkin voi tehdä itse. Itse asiassa meneillään on jonkinmoinen tiskirättivillitys, johon tämä lanka sopii kuulemma hyvin. Kunnioittakaamme siis tiskirätejämme, noita aliarvostettuja riepuja.

Käsityöraportin päättää tällä kertaa makean imelä limerahkatorttu, jonka jaksoimme tehdä muun herkuttelun takia vasta pääsiäisen jälkeen. Tämä on lasten mieleen - varsinkin nuo värikkäät koristeet.

*) Ohje: Suuri Käsityö-lehti (4/2010)

Keramiikkamunat

2010-03-29T15:01:00.002+03:00

Tein keramiikkapääsiäismunia, joita ei koskaan ole liikaa. Tai ainakin meille vielä mahtuu. Munat ovat onttoja, niinkuin kuuluu, muuten ne halkeaisivat raaka- ja lasituspoltossa. Ensi vuonna täytyy jatkaa taas joillain toisenvärisillä tai kuvioisilla munilla. Kot, kot.

Kulmikas maljakko

2010-03-29T14:51:00.002+03:00

Sain muutamia keramiikassa tekemiäni töitä kotiin, joista tässä yksi. Kulmikas maljakko syntyi sanomalehtipaperista leikkaamani kaavan perusteella. Siis omasta päästäni. Maljakko on tehty vaaleasta pilkullisesta savesta. Lasituksena on valkoinen kristalli. Maljakon sisäpuolella on tummanruskeaa kimaletelevaa lasitetta. Tulppaanit pääsivät heti maljakon ensimmäisiksi testikäyttäjiksi.

Pienet japanilaiset kukat

2010-03-29T14:39:00.000+03:00

Tässä pieniä japanilaisia kangaskukkia, joita kokeilin nähtyäni niitä äitini japanilaisen käsityökurssin tuotoksina. Kuvan valkoinen karvaturkki kuuluu Saga-kissallemme, joka ryhtyi välittömästi pallottelemaan kukilla.

Kukat on tehty pyöreästä kangaspalasta, täytetty vanulla ja vedetty suppuun. Keskikohdan voi koristella helmillä tai napeilla ja lisäksi ympärille kiedotaan lankaa lahjapakettityyliin. Näin saadaan aikaan kukan terälehdet.

Olkakassi

2010-03-14T13:27:00.003+02:00

Elsa teki tämän olkakassin Sirdar Big Softie-langasta, joka on lapselle todella helppo ja palkitseva neulottava. Ohje löytyy Suuren Käsityölehden viime vuoden tammikuun numerosta (1/2009). Neulos on helmineuletta ja olkainhinassa on hauska kiinnitysmekanismi. Toinen pidempi pujotetaan lyhyemmän läpi.

Kuvissa kissamme Saga ja Miro. Saga neuleen parissa.

Liehukejakku

2010-03-09T11:21:00.000+02:00

Tämän liehukejakku valmistui kerrankin oikeaan vuodenaikaan, mikä on harvinaista minulle. Usein käy niin, että mitä pörröisin ja lämpimin neule aloitetaan talvella ja se valmistuu, jos valmistuu kesähelteellä ja päätyy jonnekin kaapin nurkkaan. Aloitin tämän tekemisen tammikuussa Thaimaassa 30 asteen lämmössä uima-altaan reunalla ja sain sen eilen valmiiksi. Liehukejakku on neulottu vähän keväisemmästä langasta, eli langasta, jossa on puuvillaa ja ripaus myös angoraa ja kasmiria. Ihanan pehmeä siis.

Äitini siskon mainostama liehukejakun malli tuli minulle äitini kautta. Tätini on tehnyt näitä jo kaksi ja äitini myös tekee parhaillaan yhtä. Ohje on kopio ilmeisesti viime syksyn jostakin Moda-lehdestä. Kopion alareunassa lukee kuitenkin: "lanka- ja ohjetiedustelut http://www.tekstiiliteollisuus.fi/." Kyseessä on suorakaide, jossa on kaksi hiha-aukkoa, johon hihat sitten ommellaan kiinni. Hyvin yksinkertainen malli, jonka etureunan liehukeosaa voi muunnella. Itse ajattelin lisätä etureunaan silkkinauhat, jolla etureunan liehunnan saa tarvittaessa kuriin.

Nyt sormeni syyhyävät keväisen lyhythihaisen neuleen kimpussa. Lanka on 70 % babua ja 30 % puuvillaa.

Ms queen

2010-03-09T11:07:00.000+02:00

Elsa maalasi tällaisen fantasiahahmon.

Tietokonelaukku pehmoille

2010-03-01T13:30:00.003+02:00

Tässä eilisen käsityöpuuskan lopputulos. Kyseessä on uusiokäytettynä harmaa neule, josta piti tulla about 15 vuotta sitten villapaita. Neule oli jäänyt kesken, mutta lanka oli hyvää alpakkaa. Löysin sen joskus pari vuotta sitten keskeneräisenä ja jatkoin sitä hartiahuiviksi. Se toimi siinä käytössä aikansa, mutta kyllästyin. Työnsin huivin koemielessä pesukoneeseen nähdäkseni huopuuko se ja kyllähän se huopui. Entisestä hartiahuivista tuli tiivis ja pehmeä huopalevy, joka jäi odottamaan uutta käyttöä ja sopivaa inspiraatiota.

Eilen se iski ja toteutin haaveeni vähän persoonallisemmasta tietokonelaukusta. Tein vuorikankaan Tilda-puuvillakankaasta, josta tein myös irroitettavan ruusun. Aion tehdä niitä muutaman lisää. Lisäksi teen vielä kantohihnan, luultavasti irroitettavan, mutta sen kiinnitysmekanismi on vielä pohdinnassa. Koristelin ulkopuolen vielä huovutetuilla roosanvärisillä palleroilla.

Testasin laukkua tänään ja se sai heti osakseen positiivista huomiota. Söpö laukku uskottavuutensa menettäneille henkilöille, jotka eivät ole niin kamalasti piinkovan bisnesimagon perään.

Punainen paroni

2010-03-01T13:11:00.000+02:00

Leo teki taannoin pipon ylijäämäfleecekankaista ja sitä pipoa hän onkin käyttänyt koko talven. Kävimme viime viikon hiihtolomalla Eurokankaassa ja siellä hän ihastui punaiseen pörrökankaaseen. Ostimme kangasta ja Leo teki minun avustuksellani siitä tämän pipon. Kaava oli sama kuin edellisessä pipossa, eli todella yksinkertainen neliö, mutta tällä kertaa Leo halusi vähän matalamman. Pipo oli jo päässä koulussa. Aika villi näky.

Pörröä jalkaan

2010-02-18T11:03:00.001+02:00

Tässä uusimmat töppöset, jotka kudoin loppuun Elsan innon lopahdettua molemmissa tapauksissa vain yhteen tossuun. Töppösohje on helppo ja samalla ohjeella on syntynyt useat varpaan lämmittimet.

Luodaan vain 30 silmukkaa ja kudotaan jalan pituuden verran. Teräosa kudotaan joustinneuletta ja lopussa vetäistään lanka silmukoiden läpi ja kurotaan kärki suppuun. Ja tietysti ommellaan jalkaterän päältä sauma yhteen ja takasauma myös. Töppösiä voi koristella mielin määrin. Joko virkatuilla kukilla, napeilla tai nauhoilla.

Kestopalelijana suosittelen töppösiä kaikille. Parantaa elämänaatua kummasti.

Pipo silmillä

2010-02-07T16:27:00.003+02:00

Jämälangoista syntyi tämä pipo ja kaulaliina. Kaulaliina on neulottu pyöröpuikoilla poikittain usealla langalla kerrallaan. Tällä tekniikalla lopputulos paljastuu vasta, kun viimeinen rivi on kudottu ja puikot irrotettu. Yllätys oli suuri kun kaulaliinasta tuli vahingossa kolme metrinen liaani. Katkaisin sen ja sain kaksi kaulaliinaa. Yhtenä lankana on mohairia, joten kaulaiina lämmittää mukavasti.

Pipo on tehty virkkaamalla moninkertaisesta langasta kaksi suurta isoäidin neliötä ja sitten vaan patalaput yhteen. Isoäidin neliöistä minulla ei tosin ollut hajuakaan vielä vielä pari päivää sitten, mutta aikani harjoiteltuani niitä syntyi enemmänkin. Niistä pienemmistä harjoitusneliöistä keksin jotain muuta joskus myöhemmin.

Pannumyssyähän tämä muistuttaa, mutta so what. Mukavan paksu vanumytty iskettäväksi päähän ulkoilemaan lähdettäessä ja lämmittää rei´istä huolimatta. Testasin eilen ja tänään ja toimii.

Lämpimiä neuleita

2010-01-26T10:32:00.001+02:00

Ylimmässä kuvassa on pörröinen hihatin, joka on tehty Elsalle hänen ja minun yhteisyrityksenä. Kuvassa tosin neule on minun päälläni. Alla meneillään olevia töitä. Vaaleanvihreästä paksusta Big Softie-langasta Elsa kutoo kassia ja minä taas siniharmaasta puuvilla-angora-cashmere-yms sekoitelangasta leihukejakkua.

Valohoidossa

2010-01-26T10:26:00.002+02:00

Tulimme viime viikolla kotiin kahden viikon matkalta Thaimaan Koh Lantalta ja vasta nyt alkaa aikaero tasoittua. Ihana lämpö, värit, aaltojen kohina ja eksoottisten lintujen äänet olivat rentouttavaa terapiaa. Mutta myös auringossa kylpevä luminen pakkasmaisema on todella kaunis. Pakkanen tosin saisi jo vähitellen hellittää.

Kimonomallinen neule

2010-01-03T12:31:00.002+02:00

Sain joululomalla valmiiksi kimonomallisen neuleen, joka kudottiin hihasta hihaan. Alaosaan lisättiin joustinneule ja napit, jotka askartelin itse Fimo-massasta. Kuten kuvasta näkyy, sain päähäni tehdä niistä kukan malliset. Tein samalla rintakoristeita, jotka kaikki maalasin askartelumaalien puutteessa kynsilakalla. Laitan kuvia muista koristeista myöhemmin.

Kohta aloitan uuden neuleen. Langat on jo valmiina...

Joululomailua

2010-01-03T12:22:00.002+02:00

Joulu on takana Piparkakut ja suklaat on syöty ja aikaa on ollut lumilinnoihin ja pulkkamäkeen sekä käsitöihin. Leon käsityöt olivat miekkoja, kuinkas muuten. Tässä joululoman saldo. Ja vuosikin vaihtui leppoisissa ja paukkuvissa merkeissä. Villa Kanelin pihalla paukkui vähän muukin kuin pakkanen.

Joululahjoja

2010-01-03T12:17:00.001+02:00

Tässä Elsan käsitöitä, joita ilmestyi joululahjapaketeista. Ensimmäinen on neulakirja, jonka huopakangassivuille voi kiinnittää ompeluneulat siistiin järjestykseen. Toisena pikkuveljen saama lumiukko, jolle Elsa taiteili myös pipon ja kaulaliinan.

Hempeä kaktusneulatyyny

2009-12-20T21:01:00.002+02:00

Tässä Elsan tekemä kaktusneulatyyny. Kun siihen laittaa neuloja, se muistuttaa muodoltaan etäisesti kaktusta. Muuten neulatyyny on hempeä ja koristeellinen ja sitä on ilo katsella - kunhan neulat vain ovat sävy sävyyn. Neulatyynyyn ostettiin pieni ruukku askarteluliikkeestä ja alla on vanha sukan kärkiosa. Kangas on jälleen Tildaa ja lisäksi Elsa laittoi koristeeksi kuvioita tussilla sekä liimasi liimapyssyllä nappeja ja vanhaa helminauhaa. Tämä lahja menee pakettiin ompelua harrastavalle henkilölle. Taatusti mieluinen lahja.

Panta ruusukkeella

2009-12-20T19:12:00.001+02:00

Elsa askarteli tänään tämän Strömsö-vaikutteisen pannan. Siinä on Tilda-kangasta ja vaaleanruskeaa silkkinauhaa. Samoista aineksista Elsa teki rusetin, jossa on valkoinen nappi. Reunat ovat tarkoituksella viimeistelemättömät. Tämä sopii vaikkapa joululahjaksi.

Villa Kanelin pihapiiri peittyi tänään kunnon luminietoksiin. Kuusikin saatiin koristeltua ja joulua on jo ilmassa.

Piparkakkuelementtitalo

2009-12-17T09:41:00.002+02:00

Valmiit piparkakkutaloelementit ovat tavalliselle hartiapankkirakentajalle armollinen ratkaisu. Tässä lasten koristelun tuloksena syntynyt mökki.

Tulitikkurasiat

2009-12-17T09:37:00.001+02:00

Elsan ja hänen luokkakavereidensa yhteisissä pikkujouluissa tytöt olivat ideoineet askartelutehtäväksi tulitikkurasioiden koristelun. Tässä muutama esimerkki. Helppo ja hyödyllinen joulutuliainen.

Leon pipo

2009-12-14T19:26:00.001+02:00

Leo ilmoitti tänään, että hän haluaa tehdä itselleen pipon. Hänellä oli selvä visio mielessään ja aikomus hoitaa homma itse. Eihän siinä siis muu auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Pientä avustusta työ vaati kaavan piirtämisessä ja ompelukoneen perusasioiden opettelussa, mutta leikkaus ja ompelupuuhat Leolta sujuivat hienosti itse ja tällainen piposta tuli.

Pipomalli oli tarkoituksella aika pitkä tötsä ja kaksinkertaisesta fleece-kankaasta tehtynä myös aika paksu - mutta sopii hyvin näille pakkasille. Ompelimme saumat niin, että pipon voi myös kääntää.

Idea pipomalliin tuli Leon kavereilta, jotka olivat saaneet tänään tekstiilitöissä pipot valmiiksi. Leo on ollut syyskauden puutöissä ja hänen tekstiilityönsä alkavat keväällä. Pienen kuvailun jälkeen idea piposta kävi selväksi. Löysimme sinistä ja tummanvihreää fleece-kangasta ja katsoimme mallia Leon omasta piposta. Kuvassa pipomies koristelee Elsan kanssa piparkakkutaloa.

Joulukortteja odotellessa

2009-12-14T19:16:00.000+02:00

Ensimmäinen joulukortti tuli tänään postissa ja Elsa viritteli tervanarusta ja pienistä puisista pyykkipojista tällaisen joulukorttitien ripustusnarun. Se kulkee pitkittäin ja tässä kuva alhaalta ylöspäin. Kortteja saa siis alkaa lähettämään. Valmiina ollaan.

Möhkö-mallinen kynttilänjalka

2009-12-09T13:51:00.000+02:00

Sain tänään syyskauden viimeiset lasituspoltossa olleet keramiikkatyöni, joista tässä näkyy möhkö-mallinen kynttilänjalka. Kyseessä on jonkinlainen kummitusmainen puu, joka on sisältä ontto. Siinä on paljon erilaisia reikiä, joihin aion tökkiä rautalangoista vielä oksia. Niihin taas aion ripustaa kaikenlaisia killuttimia.

Työ on siis vielä vähän kesken. Tässä näkyy kuitenkin muutama hätäisesti kiinnitetty irtolehti, joiden sisuksen vihreä sävy on syntynyt sulaneista vihreistä lasinsiruista.

Kuvan taustalla häämöttää Elsan kuvataidekoulussa tekemä iso tinttamareski. Myös muutama keramiikkakulho näkyy kuvassa. Tein ne varta vasten joululaatikoita varten.

Tonttutaulu

2009-12-09T13:34:00.000+02:00

Elsa maalasi tämän tonttutaulun viime viikolla kuvataidekoulussa.