Puutarhassa

Tässä kuva jätelaudoista ja hylätyistä vanhoista ikkunoista väsäämistäni kasvatuslaatikoista. Kun ilmat vihdoin lämpenivät, laatikot saivat valkoisen maalin pintaan ja lopuksi ruuvasin saranat kiinni. Sain saranat äitienpäivälahjaksi, mikä olikin varsinainen hyötylahja.

Elsa, Leo ja Simo saivat kukin omat nimikkolaatikkonsa, joihin laitettiin tänään multaa, muutama mansikan taimi sekä kylvettiin siemeniä. Luvassa on ainakin herneitä, porkkanoita, persiljaa, tilliä ja sipulia.

Taimikasvatukseni eivät ole edenneet kovin hyvin ja aikamoista hävikkiä on ollut sillä rintamalla. Jotain pientä taimentynkää kuitenkin on vielä kasvihuoneessa tulollaan. Sen sijaan kuvassa näkyvät Leon ja Simon kaktukset ovat päässeet kasvihuoneen lämpöön aurinkoa ottamaan. (Huom: kaikki ruukut ovat omatekoista keramiikkaa, joko minun tai äitini, ylintä hyllyä lukuunottamatta.)

Alimmassa kuvassa on maalausinnostuksen viimeisin kohteeni, eli kirkkaansiniseltä maaliltaan täysin hilseillyt pikku pöytä ja kaksi tuolia, jotka maalasin kasvatuslaatikoiden jämämaaleilla valkoiseksi. Maalin kuivuttua hioin ihan vähän sinistä vanhaa pintaa reunoista esiin tarkoituksellisen kulahtaneen vaikutelman aikaansaamiseksi. Vaikutelma syntyi helposti, koska mitään priimaa jälkeä ei näin vanhoihin ja kärsineisiin kalusteisiin olisi kuitenkaan saanut.

Pöytä on muuten ostettu eurovaalikäyttöön niinkin muinoin kuin vuonna 1996, jolloin olin köyhä untuvikkoehdokas. Tarjoilin tältä pöydältä boolia eräässä tapahtumassa, jonka muistelu saa itsesäälinsekaiset tunteet valloilleen. Yritys oli silti hyvä ja pöytäkin osoittautui sitkeäksi sekä kaltoinkohtelua hyvin kestäväksi. Parempaa poliitikkoainesta kuin omistajansa siis.

Seuraava pihaprojektini on vanhan perennaryhmän siirto uuteen paikkaan sekä pienen sillan rakentaminen. Kerrankin pääsee siltarumpujen kanssa tekemisiin. Tai ei ihan, sillä mistään järeän luokan sillasta ei ole kyse. Taitavat siis ne yhteiskunnan laajamittaiset tukiaisetkin jäädä tämän sillan kohdalla saamatta.

**
PS: Meillä on uutuuttaan hohtava pieni puutarhatraktori. En ole vielä päässyt itse rattiin koska traktoriin on ollut niin kovaa tunkua muiden perhjeenjäsenten taholta. Myös peräkärry on ollut kovassa käytössä tarjoten risukasan jos toisenkin siirtoa ihan pelkän siirtelyn riemusta. Siirreltävän aineksen puutetta on korvattu myös kotikutoisilla huvipuistoajoilla. Kyydittäviä on riittänyt.

Raku-töitä

Tässä rakukeramiikkatöitä, joiden lasituspoltto tapahtui opettajamme pihalla maanantaisessa hyytävässä kevätsäässä. Rakusavi on aika karkeaa ja poltossa lasittamaton pinta muuttuu mustaksi ja nokiseksi.

Työt laitetaan 1000 asteisessa kuumuudessa tapahtuvan lasituksen jälkeen peltisiin pönttöihin, jonne heitetään päälle kuivia lehtiä, sahanpuruja ja kansi päälle. Ne muhivat sauhuten pöntöissä noin 20 minuuttia ja jännitys on suuri kun lehtien seasta kaivetaan esiin mitä mielenkiintoisemman värisiksi muuttuneita töitä. Töitä lasittaessa ei koskaan tiedä, millaisen sävyn ne saavat nokikäsittelyssä pintaansa.

**

Kuvissa kaksi ikkunalaudalle mahtuvaa pikku pöytääni; eli pitsipöytä ja shakkilautapöytä sekä rappioruukku, jonka lasituksesta tuli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ruukun yläosassa oleva tummempi muodostelma esittää rusettinauhaa.

Rappioromantiikkaa

Rikki meneet ruukut päätyvät Villa Kanelissa puuhun. Näitä sirpaleita riittää...

Keramiikkaa

Talven keramiikkatunnit ovat päättyneet ja tässä on joitakin valmiita töitä näytteeksi.

Eli ylhäällä kulho meritähti- ja simpukkakuvioilla savesta, jossa on pieniä pilkkuja. Ulkopuoli on lasitettu kirkkaalla ja sisäpuoli turkoosin värisellä lasitteella. Alhaalla on koristeseinä, jonka taakse laitetaan joku valonlähde, jotta pienistä rei´istä pilkistäisi valo. Tein erityiset tuikkukynttiänjalat tätä tarkoitusta varten (ei kuvassa).