Omatekoisia joululahjoja

Minulle on kunnia-asia tehdä edes muutama joululahja itse, mutta koska aikaa ei taaskaan ollut tarpeeksi, nämä muutamat syntyivät viime hetkillä ennen joulua yön pimeinä tunteina. Ylimmässä kuvassa on vanhan Marimekko-kukkaron uusi tuleminen Tilda-kankaalla päällystettynä. Marimekon vanha kuvio oli niin aikansa elänyt ja tylsä, että tein siihen uuden päällyksen, jonka ompelin ompelukoneella ja kiinnitin käsin kukkaron yläreunaan. Lisäksi tein irrotettavan koristeruusukkeen nauhasta ja napista.

Toisessa kuvassa on pari kangasruusua ja meikkipussi, sitten Simolle tekemäni löröpipo, joita olen jo tehnyt useampia eri perheenjäsenille. Alinna on maailman helpoimmat tossut, joita meillä kuluu paljon. Kuvan tossut ovat tässä minun jaloissani vähän isot, koska ne on tehty miehelle. Ohje sopii myös poropeukaloille ja on pelkistetysti seuraava: 

Luodaan 30 silmukkaa ja kudotaan aina oikein-neuletta suunnilleen tossun puoleenväliin asti. Sen jälkeen jatketaan teräosa joustinneuletta ja vedetään lopussa lanka kärjen silmukoiden läpi niin, että kärki menee suppuun. Sitten ommellaan teräosa, eli tossun päälliosa yhteen ja lopuksi taitetaan kappale kantapään takaa yhteen ja ommellaan kiinni.

Yksinkertaista? Minusta on.



Joulutunnelmaa



Virittelin jouluvaloja sinne tänne; kaappiin, ikkunalle lasipurkkiin jne. Ylimmässä kuvassa on todellinen näpertelyinnostukseni huippusaavutus, eli muovipullon pohjista tehdyt lampun kuvut. Muovipulloja kertyi Juntulan luomutilan mehuista, joille en keksinyt uusiokäyttöä. Koska en raaskinut heittää niitä pois, leikkasin pohjat talteen ja päällystin ne lautasliinoilla ja decoupage-lakalla. Alimmassa kuvassa juuri jouluksi kukkaan puhjenneen sarjanarsissin kukka. Aika voimakkaan huumaava tuoksu, jonka tuulahdellessa Simo ihmetteli, miksi meillä haisee hevosen lanta. En ole ihan samaa mieltä, mutta ainakin tuoksuallergiselle aromi voi olla turhan voimakas.

Katonvalkaisuprojekti

Maalasin painovoimaa uhmaten kattomme joulun alla valkoiseksi. Vähän hankalaa huonekalujen keskellä pitkällä jatkovarrella ja välillä tikapuilla kieppuen. Mutta tulos on valoisa. Seuraavaksi lamput menevät vaihtoon.



Joulukortteja

Elsa teki jälleen tänä jouluna ison kasan joulukortteja.

Tasetteja

Laitoin muutama viikko sitten tasetteja, eli sarjanarsisseja kasvamaan lasipurkkiin. Laitoin kukkasipulit  koristesoraan ja juuria näkyy jo. Ihan jouluksi ei taida ehtiä, vaikka vartta näkyykin jo enemmän kuin tässä viikko sitten otetussa kuvassa. Onneksi orkidean nuppu näyttää siltä, että kohta kukkii.

Mustaa alpakkaa

Musta alpakkavillatakkini on valmis. Napit päällystin itse kankaalla. Kevyt, mutta lämmin aina oikein -neuleena neulottu takki muotoutuu hyvin päälle. Kuvassa on myös kauluri, jonka tein jo aiemmin. Nyt voin taas verhota, kääriä, vuorata ja peittää itseni lämpimiin villoihin, muuten ei tätä talvea kestä. Paitsi että lumisade on kyllä ihanaa. Ja lasten pulkkaleikit ja lumikaupungit sekä lyhdyt ja jääpuikot.

Seuraavaksi villasukkia. Edellinen ja ainoa olikin koulun pakollinen kantapääpainajainen, jonka aion nyt selättää.

Heittopusseja

Tässä lasten tehtailemia omia leluja. Elsa aloitti harrastuksen pari vuotta sitten vaaleanvihreällä hahmolla, joka on ylärivissä vasemmalla. Nyt Leo ja Simokin innostuivat ja Elsa teki myös muutaman uuden. Täytteenä on kuivattuja herneitä. Paremman puutteessa kävivät myös kuivatut pavut ja riisit.

Elsan otuksia ovat valkoinen ja vaaleansininen hahmo. Vaaleansininen tekoturkishahmo esittää pöllöä. Simo halusi tehdä eläinkuosiotuksensa aika äreän näköiseksi ja tarvitsi vähän apua hampaiden ja silmien ompeluun. Loput otukset ovat Leon tekemiä. Kullanvärinen hirviönaama kiilsi niin, että otin siitä myös erillisen kuvan. Elsa ja Leo kirjailivat naaman kuviot itse. Leo teki jopa lehmäkuvion mustat läiskät jokaisen erikseen ompelukoneella.

Näillä leluilla pojat saivat aikaan hyvät leikit ja äiti hykerteli salaa tyytyväisenä. Opit tee-se-itse-leluista ja käpylehmistä eivät ole selvästikään kaikuneet kuuroille korville.