Tuunattua Lundiaa

Lundia-laatikostot olivat varastossa käyttämättöminä ja kulahtaneina. Ne ovat kuitenkin hyvää tekoa ja täyttä puuta, joten sääli olisi jättää niitä käyttämättä. Päätin ottaa ne käyttöön, mutta ne kaipasivat uutta pintaa. Hioin ja maalasin laatikostot. Pienemmässä oli takakulmassa iso kolo, jonka sain kitattua umpeen höttöisellä aineella, jonka nimeä en muista, mutta se toimi kuten kitti, mutta oli kevyttä. Se kovettui yllättävän hyvin hiottavaksi ja maalattuna koloa ei huomaa. Laatikostot saivat alleen myös pyörät.

Näin saatiin taas vanhaa tavaraa kierrätettyä ja uusiokäyttöön.

**

Tämä päivitys on tehty viiveellä. Blogin päivittämisessä on ollut pitkä tauko.

Ylioppilastarjoilut

Meillä oli vanhimman tyttären ylioppilasjuhlat ja tarjoilut tehtiin itse. Kiireellä piti koristelut huiskia kasaan, mutta kaikki saatiin valmiiksi ennen H-hetkeä. Ruusut on pyöritelty omin käsin mantelimassasta. Macaronsit sen sijaan tulivat kaupasta.

**

Tämä päivitys on tehty viiveellä. Blogin päivittämisessä on ollut pitkä tauko.

Rakurasia ja ruukku

Keväällä 2016 syntyi taas rakutöitä, jotka poltettiin keramiikkaopettajan pihalla. Perhonen syntyi muotoilemalla peitettävä alue maalarinteipistä, jolloin lasitus ei tarttunut siihen kohtaan ja alue tulee rakupoltossa mustaksi. Perhosrasia on korurasia ja sudenkorento koristaa suojaruukkua. Rakuruukku ei kuitenkaan pidä lasitettunakaan vettä, sen verran huokoista materiaali on.

**

Tämä päivitys on tehty viiveellä. Blogin päivittämisessä on ollut pitkä tauko.

Tuunauksia

Vanhat mäntylattiat ovat pehmeät ja yhdistettynä kissa-asukkaisiin, naarmut ovat melkoiset. Olisi ollut kova homma hioa lattiat täydellisiksi, joten Betolux-Akva-käsittely tarjosi ratkaisun. Ajan patina saa näkyä, muttei niin hurjassa muodossa kuin ennen maalausta. Tämä tehtiin kaikille kodin lattioille huone kerrallaan. Iso työ tässäkin oli.

Ja vanha varastossa ollut lipastokin tuunattiin samassa rytäkässä. Se ei paljoa huoltoa kaivannut, vain vähän vahaa pintaan. Laatikon pohjasta paljastui tällaisia merkintöjä:

Siis vanha lipasto on kyseessä.

**

Tämä päivitys on tehty viiveellä; remonttihommat toteutuivat jo keväällä 2016. Blogin päivittämisessä on ollut pitkä tauko.

Uusi neule työn alla

Edellinen  pojan villapaita oli niin kiva päällä, että myös 18-vuotias tyttäreni halusi samanlaisen. Niinpä aloitin heti joulun jälkeen uuden samanlaisen työn samalla ohjeella ja samoilla, mutta vähän erivärisillä langoilla. Ja lankana on siis Dropsin Alpaca. Nyt työ etenee nopeammin, koska edellinen on niin tuoreessa muistissa.

Ensin tehdään pyöröpuikoilla taka- ja etukappale kainaloihin asti ja jätetään silmukat odottamaan. Sitten tehdään hihat samaan pisteeseen ja yhdistetään isoille pyöröpuikoille. Loppu onkin sitten enää kaventelua. Aloitin juuri ensimmäisen hihan ja saa nähdä onnistunko saamaan työn talven aikana valmiiksi.

Näin kylmässä talvisäässä neulominen on inspiroivaa. Työ etenee ja tuntuu ihanalta upottaa sormet pehmeään ja möyheään alpakkalankaan Sen lämpöarvo on muuten todella korkea. Suosittelen.

Kirjoneulevillapaita

Olin kaukaa viisas ja aloitin tämän villapaidan neulomisen jo kesällä. Tämä oli tilaustyö 13-vuotiaalle pojalleni. Neule kulki työmatkoilla bussissa mukana ja edistyi pikkuhiljaa. Sain kuin sainkin tämän valmiiksi joululahjapakettiin. Nyt villapaita on ollut jo monta kertaa päällä ja se osoittautui hyvin lämpimäksi kylmillä pakkasilla. 

Lankana on Dropsin Alpaca mix, joka on 100 prosenttista alpakkaa. Neuleesta tuli kevyt ja pehmeä, mutta ihanan lämmin. Kirjoneule ei ole vahvinta aluettani, eli tämä oli samalla uuden opettelua. En ollut ennen tehnyt myöskään raglanhihamallia pyöröpuikoilla neulottuna. Lopulta malli oli helppo. Se piti vielä kostuttaa ja muotoilla mittoihinsa ja höyrytyksen jälkeen neule oli valmis.

Sinisävyinen tilkkupeitto

Työkiireiden takia käsitöitä ei ole juuri syntynyt ja tämäkin tilkkupeitto odotti pitkään palasina pussissa, mutta nyt joulun kunniaksi sain sen valmiiksi. Tilkkupeitto on ystäväni Pian tekemä ja lupasin yhdistellä tilkut. Olemme tehneet samalla metodilla jo kaksi tilkkupeittoa ennenkin. Tässä sävyt ovat saajansa toiveiden mukaisesti sinisiä ja peitto ehtii perille sopivasti jouluksi.

Kuvataidetta ja keskeneräisiä kesäprojekteja

17-vuotiaan tyttäreni Elsa sai tänä vuonna kuvataidekoulun päätökseen. Hän on ollut Espoon kuvataidekoulussa 5-vuotiaasta asti ja tänä vuonna rupeama sitten päättyi päättötöihin ja päättötyönäyttelyyn.

Töiden sarja on nimeltään Harmonia ja näissä voi nähdä elämänkaaren eri vaiheita. Elsa sai näistä töistä kannustavaa palautetta ja oli ilo seurata päättötyönäyttelyn nuorten hienoja töitä. Elsa teki töistään hienon portfolionkin.

Itse olen ajatellut elvyttää akvarellimaalausta tänä kesänä. Kävin toissakesänä akvarellikursseilla ja aloin taas tutkia tekniikkaa, kun mieleeni tuli muutamia juttuja, joita haluaisin kokeilla. Ensin pitäisi suorittaa muutama välinehankinta.

Itselläni on muutamia käsityöprojekteja työn alla, mutta tuloksia ei ole vielä esittää. Olen leikannut vanhoista T-paidoista maton kudetta ja aion virkata niistä pyöreän kylpyhuonematon. Lisäksi purin yhden puuvilla-pellavalangasta viime kesäprojektina kutomani neulepaidan, josta ei tullut mieleinen. Nyt teen siitä kesäistä shaalia.

Lisäksi minulla on yksi "Susannan tukisukka" vielä kesken. Vaaleissahan Espoon Diakoniasäätiön työpajalla kudottiin näitä tukisukkia kampanjaani ja esimerkiksi Heidi Hautala tykästyi näihin sukkiin. Ne toimivan mukavina unisukkina. Tein ennen töiden tilaamista työpajalta malliksi kotona muutaman. Nyt teen yhdelle parittomalle paria ja lahjoitan sen vielä eräälle tukijalle kiitokseksi. Sekin valmistuu kohta.

Ikuisena haaveenani on myöskin räsymaton kutominen sekä tilkkupeitto. Josko niitäkin pääsisi kesällä kokeilemaan. Maton kutomiseen tosin pitää varata aika Espoon työväenopiston ylläpitämältä kudonta-asemalta. Se taitaa siirtyä syksymmälle.

Rakusavea ja kevättä

Vaalit veivät keväällä mehut sen verran tehokkaasti, että en ole ehtinyt raportoida uusista käsitöistä tässä välissä. Perinteinen keramiikkaopettajan järjestämä Raku-keramiikan poltto oli kuitenkin toukokuussa Ruukinrannassa. Siellä syntyi muutama työ, joissa on aina aimo annos savua ja yllätyskerrointa mukana. Toisessa ruukussani oli teipillä muotoiltu lasittamaton alue, joka oli sudenkorennon muotoinen ja toisessa perhoskuvio. Perhoskuvioruukun tein myös viime vuonna ja nyt tein sille isomman parin.

Omituinen otus syntyi ylijäämäsavea vaivaamalla terapiatyyliin. Siitä kummallinen ulkomuoto. Otus toimii kyllä myös korutelineenä....

Ylimmässä kuvassa on talvinnen keramiikkatyöni, jossa käytin samaa sapluunatekniikkaa kuin rakumaljakoissani. Kukan muoto on saatu aikaan peittämällä sanomalehdellä alueet, joita ei lasiteta. Muualle vedin sitten tummaa lasitetta. Näin syntyivät kukkakuviot.

Omatekoisia kampanjamateriaaleja

Vaalikrääsä ei ole minun makuuni, mutta jotain pientä on kiva olla mukana viimeisenä kampanjapäivä ennen vaaleja. Pussitin vähän kehäkukansiemeniä, koska kehäkukat ovat helppoja ja ja kauniin keltaisia tai oransseja. Nämä iloisenväriset kukat kukkivat loppukesästä ja ovat hyvä lisä hyötypuutarhan kaunistukseksi. Niiden terälehtiä voi vaikka syödä tai laittaa salaattiin.

Peltisissä rasioissa on huulirasvaa, jota teimme huulirasvatyöpajassa itse. Siinä on mm. vehnänalkio- ja jojobaöljyä, mehiläisvahaa, kaakaovoita sekä eteerisinä öljyinä piparminttu- ja greippiöljyä. Vaalipäällikköni Paula teki herkullisia kauraisia voimakeksejä. 

Viivakuva on Paola Suhosen vuonna 2006 minulle suunnittelema akvarellikuva ja teetin siitä myös postikortteja. 

Nyt viimeiseen kampanjapäivään. Onneksi tänään paistaa aurinko!

Lasia ja keramiikkaa

Harrastan keramiikkaa Espoon työväenopistossa, mutta tämä kevättalvi on ollut niin kiireinen, että aikaansaannokseni ovat jääneet vähiin. Olen tehnyt matkan varrella paljon keramiikkalaattoja, joista kuvassa joitain esimerkkejä. Pikkulaattoja minulla odottaa iso liuta lasitusta ja niissä kaikissa on painettuna joku teksti. Nämä olivat pieniä kokeiluja, koska ei ole aivan helppoa saada oksidiväriä pysymään kirjainten painaumissa, kun päälle laitetaan vielä eri lasite.

Isommassa laatassa se onnistui paremmin. Laatan tekstit liittyvät jollakin tavalla uraani, eli eräänlainen tilinpäätös siinä on kyseessä. Kuvalaatta taas liittyy käsityön taiteen perusopintojeni erääseen työhön, jonka tein jo aiemmin. Sama hahmo seikkailee nimittäin myös ryijyssä.

Lasimaljakko on kuvattu Kauklahti-seuran Lasia, lasia -tapahtumasta 29.3. Järjestimme tapahtuman seurassa (jonka puheenjohtaja olen) Kauklahden lasin tuotannosta. Lasitehtaan historia on Kauklahdessa vahvasti läsnä, vaikka lasitehdas lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten. Silti ihmisten kaappien kätköistä löytyy Kauklahden lasin lasiesineitä, joista monet ovat käsinmaalattuja kuvan maljakon tapaan.

Tapahtumaan sai tuoda omia esineitä arvioitavaksi ja Espoon kaupunginmuseon kokoelmapäällikkö Pirkko Sillanpää tutki ja arvioi niitä. Kaupunginmuseo aikoo järjestää näyttelyn Kauklahden lasin tuotuannosta ja samalla museo sai tutkia löytyisikö museon kokoelmiin jotain harvinaista. Ja jotain todella löytyi. En ole ihan varma oliko kuvan esine lopulta Kauklahden lasin tuotantoa, mutta hieno se joka tapauksessa on.

Kevään edetessä alkaa kaipaamaan värejä ja kauneutta rujon harmauden keskelle. Tulppaaneista on onneksi iloa.

Juhlamekko tyttärelle

Unohdin laittaa kuvia tyttäreni vanhojen tanssimekosta, jonka ompelin hänen vanhojen tansseihinsa Kuninkaantien lukiossa. Onneksi tämä tehtiin jo loppukesästä, jolloin oli enemmän aikaa. Nyt en olisi mitenkään ehtinyt ompelupuuhiin. Halusin tehdä puvun itse, koska a) se on hauskaa, b) saa varmasti sopivan ja c) se tulee hinta-laatusuhteeltaan vähän edullisemmaksi kuin jos puvun ostaisi valmiina.

Puku on malliltaan täysin kellohelmainen. Koska tylliä piti saada, tein tyllistä irroitettavan päällyshameen. Ilman tylliä puku on hillitympi ja klassisempi, eli pukua voisi teoriassa käyttää vielä uudelleen ja ilman tylliä. Yläosassa on pitsiä ja pari riviä strasseja. Vähemmän on enemmän, eli sen enempää emme kimalletta pukuun upottaneet. Puku istui hyvin ja helmakin saatiin tehtyä oikean mittaiseksi.

Jotenkin en olisi millään kestänyt sitä ajatusta, että puku olisi tilattu jostain kaukomailta, kun olen itse pitänyt aina itse tekemisestä ja ompelemisesta. Oman hääpuvun ja vanhojentanssipukunikin aikoinaan tein itse. Ja ne tanssit - ne olivat tietenkin aivan ihanat!

Vihreää kasvua

Fiskarsin maalismarkkinoilla ruukkimiljöö kipristeli vielä kirpeässä säässä, vaikka makasiinirakennuksesta vastaan tulikin jo kevät. Slowfood- markkinoilla oli tarjolla erilaisten ruuantuottajien ja käsityöläisten erikoisuuksia ja itsekin olin mukana hunajantuottajana. 

Oma Kurttilan Kultaista -hunajani oli jo sen verran lopuillaan, että turvauduin hunajantuottajatätini Helena Saatsin antimiin. Möin tapahtumassa hänen palkittua Metsähunajaa Mäntsälästä. Lisäksi lähestyvät eduskuntavaalit olivat pöydässäni esillä, koska olen ehdolla Uudeltamaalta eduskuntaan uudelleen. Olen nimittäin ollut siellä aiemmin vuosina 1999-2007. Tässä kuvia markkinoiden keväisestä tunnelmasta ja pöydästäni. 

Fiskarsin maalismarkkinoilla

Fiskarsin maalismarkkinoilla pöydässäni oli paitsi hunaja, myös eduskuntavaalit esillä. Olen nimittäin eduskuntavaaleissa ehdolla ja kampanjassani käsityöharrastukseni näkyy monella eri tavalla.

Joukkorahoitusta ja työpajoja

Meillä oli juuri joukkorahoituskampanja Mesenaatissa, jossa tarjosin erilaisia harrastetyöpajoja lahjoitusten vastineeksi. Kampanja päättyi juuri vähän vajaan 1 400 euron summaan, mikä oli oikein hieno tulos laatuaan aika uudenlaiselle kampanjoinnin muodolle.

Työpajoista osa on jo pidetty ja osa on vielä tulossa. Eilen pidettiin piirakkatyöpaja, jossa ystäväni Helka neuvoi miten leivotaan Espoon parhaat karjalanpiirakat. Perinneherkkua oli harjoittelemassa joukko iloisia leipureita. Luvassa on vielä villasukkatyöpaja, jossa anarkistimartta ja käsityökerho Käki -nimisen kerhon vetäjä Marja neuvoo villasukan kudonnan saloihin. Hän on siis käsityöhullu äitini, jolta olen imenyt innostuksen käsitöihin itsekin. Kahvakuulatyöpajassa liikunnanohjaaja ja personal trainer Milla opastaa kahvakuulailun tekniikkaa. Lisäksi luvassa on oma opastukseni mehiläishoidosta kiinnostuneille.

Sukkia ja nappikoruja

Mesenaatissa oli tarjolla myös Susannan Tukisukkia. Kyseessä on yhden koon putkisukka, jossa ei ole kantapäätä. Siksi se sopi hyvin kampanjatuotteeksi. Sukat on kudottu Espoon Diakoniasäätiön työpajalla, jonka valtuuskunnan puheenjohtajana itse toimin. Mesenaatissa oli tarjolla myös meidän kampanjaryhmämme tekemiä nappikoruja kierrätysnapeista.

Maalismarkkinoilla

Maalismarkkinoilla pöydässäni olivat myös ehdokkaat Oskari Sundström ja Marko Reinikainen. Oskari pitää kirjakahvilaa Fiskarsissa ja Marko on meribiologi, joka tarjosi pöydässämme haukicarpacciota itse pyytämästään hauesta.  

Minulla oli pöydässä tarjolla lehtikaalisipsejä ja omatekoista hunajatoffeeta. Lisäksi esillä oli sukkia ja koruja sekä omatekoista huulirasvaa. Olin myös väkertänyt kukka-asetelmia ja kasvattanut keväistä ohraa, herneenversoja ja krasseja. Ne sopivat hyvin kampanjani teemaan, joka on vihreää kasvua.  Vihreä kasvu ei haittaa ympäristöä, vaan on ekologisesti kestävällä pohjalla. Vihreä kasvun avulla voidaan luoda uusia työpaikkoja uusiutuvien energiamuotojen, clean techin ja kiertotalouden  mahdollisuuksien ympärille. Kaikki kasvaa, niin lapset kuin muutkin luontokappaleet, ja kasvua on vaalittava. Keväällä kasvun ihmeen näkee jokainen ympärillään. Kohta vihertää.

Kotisivut

http://susannarahkonen.fi/

Tipu

Tämä tipu on oikeasti pöllö ja se on virkattu puuvillalangasta. Silminä ovat napit ja koristeena tilkkupyörylä. Aluksi yritin kiinnittää tipun rautalankavarpailla oksaan, mutta se kuukahti ylösalaisin roikkumaan kuin olisi saanut metsästäjän luodista. Helpoin kiinnitystapa on roikuttaa tipunen ylhäältä. Tässä käytin rautalankaa, mutta lankakin käy.