Kevään perinteinen Raku-keramiikkapäivä pidettiin jälleen keramiikkaopettajan pihalla Ruukinrannassa toukokuussa. Tässä omia töitäni. Lasitteena on kaikissa mukana valkoista, joka käyttäytyy lasitteen paksuudesta riippuen välillä arvaamattomasti. Sammakkolaatoissa esimerkiksi valkoinen lasite alkoi kuplimaan, mistä seurauksena laatoissa on koristeena erikoisia kraatereita. Rakussa hauskinta onkin se, ettei koskaan tiedä millaisia töistä tulee. Lasittamattomat kohdat muuttuvat poltettaessa mustiksi.
Ylimmässä kuvassa on tuikkulyhty, jonka tein hajonneen Pentikin lasituikkulyhdyn raunioille. Siitä jäi käteen vain lyhdyn sisälle laskettava metallinen pidike, mihin tuikku laitetaan. Tässä lyhdyssä valo tulee esiin rei´istä. Musta raita on syntynyt jättämällä raitakohta lasittamatta.
Viisijalkainen korukuppi syntyi myös tarpeeseen. Joku rähmäkäpälä hajotti entisen korvakorujen säilytyskupin vessamme hyllyltä, joten tein nopeasti tämän kupposen mahtumaan saman pikkuhyllyn reunalle, jossa entinen korukuppi sijaitsi.
Laatat pääsevät osaksi alati kasvavaa laattakokoelmaani, jolle en ole vielä keksinyt käyttöä. Perhonen taas pääsee johonkin puun oksalle roikkumaan. Se on saanut idean pihamme metallisen köynnöskaaren metallisista perhoskuvioista, joten ehkä vienkin perhosen sinne omiensa joukkoon.
Sammakoissa ja perhosessa olen käyttänyt jopa vähän värejä. Muuten pidän Raku-töissä krakleeraavan valkoisen ja mustan yhdistelmästä. Raku-työt eivät kestä vettä, joten niistä ei voi tehdä esimerkiksi maljakoita. Tässä vähän lisätietoja siitä, mistä Raku-tekniikassa on kyse.
