Esittelin täällä taannoin melkein kukkopillin. Se oli pilli, josta piti tulla kukkopilli, mutta joka ei sitten suostunutkaan soimaan. Soiminen testataan saven ollessa vielä pehmeää, joten murjoin soimattoman pillin uuteen uskoon pelkäksi tipuseksi vailla kunnollista roolia keramiikkaesinten joukossa. Myöhemmin sitten tartuin härkää sarvesta, tai oikeammin sanottuna kukkoa pillistä. Sain aikaiseksi peräti kaksi etäisesti jotakin siivekästä muistuttavaa kukkopilliä. Tarkoitus ei kyllä ollutkaan tehdä kukon muotoista olentoa, vaan tämä muoto oli ihan harkittu. Ilo oli ylimmillään, kun puhalsin keramiikkaluokassa ilmoille aidon kähisevän pillisoundin. Minulle toivotettiin uutta uraa pillimaakarina ja torikauppiaana.
Tässä siis mustanpuhuvat soivat tipuseni. Lasitteena on musta mattalasite.
