Mekon nimesin Elokuuksi. Sen etumuksen rusetin keskelle kiinnitin rikkoituneen vanhan posliininuken symboloimaan sitä, ettei Pupu koskaan saanut omia lapsia ja omaa perhettään. Hän eli koko elämänsä veljensä perheen ja tämän lasten ja lastenlastensa (joihin minäkin lukeudun) kautta Pectuksia ja kettukarkkeja tarjoillen.
Mekossa on kankaana ruosteenväristä kukikasta viskoosia ja ruskeaa shifonkia. Kävin katsomassa art deco -näyttelyn Amos Anderssonin taidemuseossa ja opin sieltä, että tällainen voimakkaampi värimaailma ajoittui itse asiassa art decon myöhäisemmille vuosille 30-40 -lukuun. Aikaisemmassa vaiheessa värit olivat haalean pastelleja. Mekossa on 20-luvun tyyliin laskettu lantio ja liehuva helma.
Kuva on työväenopiston käden taitojen näyttelystä vappuaattona 2013.
